Siilin äiti oli hyväsydäminen ja antelias ihminen, mutta hän ei erityisemmin välittänyt lapsista. Korvaukseksi hän osti lapsilleen makeisia. Tavallinen iltaherkku niukalla 50-luvullakin oli suklaapötkö, Siesta tai Fazerina, jolla lapset saatiin illalla kiukuttelematta nukkumaan. Käytäntöä ei muuttanut edes se, että Siilin äidin paras ystävätär oli ammatiltaan hammaslääkäri. Niinpä Siilin äiti sai tavata ystäväänsä myös tämän vastaanotolla, kun Siilin hampaita piti paikata.

Hammaslääkäriin ajettiin aina taksilla – tai pirssiautolla, niin kuin niitä siihen aikaan kutsuttiin. Pirssiautot olivat enimmäkseen neuvostoliittolaisia Volgia tai Pobedoita. niissä oli oma hajunsa, sekoitus tupakkaa ja istuimien keinonahkaa. Takapenkki oli upottavan pehmeä, ilmeisesti jouset olivat paljosta käytöstä kuluneet ja antoivat auliisti myöten. Taksiajelu olisi ollut mukavaakin, ellei määränpää olisi ollut ikävästi tiedossa.

Perille päästyä istuttiin odotustilassa tai sen takana olevassa olohuoneessa. Vastaanottohuoneisto oli samalla hammaslääkärin äidin koti ja Siilin äiti kävi mielellään tervehtimässä myös lapsuudenystävänsä äitiä. Pian kuitenkin koitti pelätty hetki, jolloin oli astuttava sisään itse vastaanottohuoneeseen.

Hammaslääkäri oli mukava ihminen: lämmin, iloinen ja ystävällinen. Siili piti hänestä kovasti, eikä hän olisi kenenkään muun antanut hampaisiinsa koskeakaan. Siitä huolimatta Siiliä pelotti. Suu oli kuitenkin avattava. Hampaiden tutkinta terävällä piikillä pääsi alkamaan. Kun piikki osui kipeään kohtaan, kiljaisi Siili niin kovaa kuin jaksoi. Taisipa hän kerran pelästyksissään purrakin äitinsä ystävää sormeen. Seuraavassa vaiheessa siirryttiin poraamiseen. Siili pyysi, että porattaisiin mahdollisimman tylsällä poralla. Hammaslääkärillä oli hyvä psykologinen vainu ja hän antoi Siilin näyttää pyöreästä poranterälaatikosta poran, joka Siilistä näytti vähiten pelottavalta. Siilin silmät täyttyivät kyynelistä ja koko poraamisen ajan hän huusi niin kovaa kuin keuhkoista irti lähti. Kun pahin eli poraaminen oli ohi ja päästiin paikkaamisen alkuun, oli pahanhajuiseen ja –makuiseen liemeen, spriihin kastetun pumpulitukon vuoro, jolla reikä puhdistettiin. Siilin mielestä aine oli kamalan pahaa, mutta hammaslääkäri sanoi, että toisten mielestä se on vähän liiankin hyvää ja vinkkasi silmää Siilin äidille.

Vihdoin koettelemus oli ohi. Vaikea sanoa kuka episodin jälkeen oli eniten näännyksissä, Siili, Siilin äiti vai hammaslääkäri. Taas tilattiin pirssiauto ja sillä Siili ja Siilin äiti ajoivat Kluuvikadulle Fazerin kahvilaan koettelemuksestaan toipumaan.