Joulu on valon juhla ja sen kunniaksi joulusiivous meillä alkaa kristallikruunuista.

Kruunut pestään taloustikkailla keikkuen. Pesuaineena käytän eau de colognea (tai muuta alkoholipohjaista liuotinta) johon on lisätty hiven fairya. Pujotan käden pesunesteellä kostutettuun sukkaan ja hieron jokaisen kristallin erikseen.

Tunnustaudun kristallikruunujen ystäväksi. Niitä oli lapsuuden kodissani ja valossa kylpevät huoneet merkitsevät minulle lämpöä, turvaa ja kodikkuutta. Kirkkaasti valaistut ikkunat ovat kutsuvat jo ulkoapäin katsottuina.

Nykyään kristallikruunut eivät enää ole tarpeellisia, kun hyvä valo syntyy halogeeneilla. Itse asiassa kattovalaisimet eivät taida olla kovin suosittuja nykyään. Meillä niitä on - osin perintönä, osin aikoinaan itsekin hankittuina  - ja lisäksi erilaisia muunlaisia pöytä- ja lattiavalaisimia. Rakastan valoa. Hämärässä olen jotenkin avuton. Mies kiusoittelee minua sanomalla, että dementia alkaa lisävalaistuksen vaatimisella ;)