Mies sairastui flunssaan perjantaina. Lauantaina kuume kipusi 38,5 asteeseen ja pysytteli korkeana vielä maanantai-iltana. Siinä vaiheessa toimintakyky oli heikentynyt niin, että mies ei tahtonut pysyä tolpillaan eikä saada ajatuksiaan ilmaistuiksi. Ei siis ajatustakaan terveyskeskukseen menosta, tunneiksi jonottamaan.

Kauhulla muistelin neljän vuoden takaista keuhkokuumetta, joka vuorokaudessa vei toimintakyvyn mieheltä kokonaan. Silloin koordinaatiokyky hävisi niin, että mies ei osannut ottaa askeltakaan edes taluttamalla ja kuullun ymmärtäminen oli yhtä lailla hukassa. Tuolla kertaa kutsuin hädissäni apuun naapurissa asuvan, eläkkeellä olevan lastenlääkärin, joka potilasta vilkaistuaan tilasi saman tien ambulanssin ja potilas kärrättiin Jorviin. Ambulanssin saaminen vain ei olekaan aivan yksinkertainen juttu. Tuolloinkin – vaikka siis sairasauton tilasi lääkäri – olivat ambulanssimiehet varsin penseitä tulemaan, koska kyseessä ei ollut sydän- tai aivoinfarkti eikä muukaan dramaattinen tajuttomuuskohtaus.

Nyt ei kuitenkaan oltu vielä aivan samassa pisteessä, vaikka tilanne alkoi näyttää uhkaavalta. En kuitenkaan halunnut turvautua naapuriapuun, mielestäni ei ole reilua rasittaa ystäviä asioilla, joiden pitää hoitua ammattimaisesti. Mutta mikä avuksi? Kunnallinen terveydenhoito ohjaa oikeaan hoitopaikkaan potilaat, jotka pystyvät hoidettavaksi saapumaan. Netistä en löytänyt keinoa, jolla kunnallisen lääkärin saisi kotiin potilaskäynnille. Yksityispuolelta sen sijaan lääkärin kotikäynti löytyi helposti. Tiistai-aamuna soitimme Doctagoniin ja tunnin päästä lääkäri seisoi miehen vuoteen ääressä kuuntelemassa keuhkoja. Samalla reissulla hän otti tarvittavat verinäytteet ja määräsi lääkkeet. Iltapäivällä hän soitti verikokeiden tulokset ja antoi ohjeet jatkohoitoa varten. Kun kuume vain yltyi tiistai-iltapäivällä, sovittiin että lääkäri kävisi vielä keskiviikkoaamuna tarkistamassa tilanteen. Nyt tilanne tuntuu tasaantuvan.

Palvelu tuntui turvalliselta. Lasku tulee myöhemmin ja ilmeisesti se on kunnalliseen verrattuna varsin korkea. Mutta muutakaan konstia en keksi, mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä. Ulkomaisissa TV-lääkärisarjoissa lääkärit käyvät kotikäynneillä kaiken aikaa. Miksi käytäntö on Suomessa niin poikkeuksellista (ja kallista)? Eikö olisi järkevää, että lääkäri kiertää hoitamassa potilaita, silloin kun nämä ovat niin huonossa kunnossa, että eivät kykene lääkäriin lähtemään.