Leijonapelargonia

Ostin kesälukemiseksi kaksi Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisen trilogian jälkimmäistä osaa. En ole aikaisemmin Väisästä lukenut, joten kävin näihin käsiksi uteliaan jännittyneenä. En nimittäin ole kirjallisuuden suhteen kaikkiruokainen, vaan tympäännyn lukemiseen nopeasti, jos teos ei herätä kiinnostusta, tuntuu keinotekoiselta tai ei ole hyvin kirjoitettu. Tällä kertaa en pettynyt. Päinvastoin, lukeminen oikein imaisi minut mukaansa.  Väisäsellä on taito saada tekstinsä elämään ja hän kirjoittaa erinomaisen hyvin. Väisäsen ihmiset heräävät henkiin ja hänen huumorinsa on alleviivaamattoman sympaattista. Kaiken lisäksi hän on kuvataiteilija. Monilahjakas taiteilija, joka on Finlandia-palkintonsa ansainnut!