Tämän kirjan luin rinnakkain saksaksi ja suomeksi. Mielenkiintoinen, mutta raskas teema syyllisyydestä, vastuusta ja salaamisesta. Nuori poika ajautuu suhteeseen vanhemman naisen kanssa, tuntee syyllisyyttä suhteen salaamisesta eikä myöhemminkään ymmärrä itse tulleensa hyväksikäytetyksi – ei edes silloin kun naisen natsitausta ja tämän keskitysleirien aikaiset rikokset paljastuvat. Läpi elämänsä mies tuntee epämääräistä syyllisyyttä ja vastuuta naista kohtaan. Ääneen lukemisesta muodostuu kahden ihmisen välille ensin rituaali, myöhemmin naisen kuolemaan asti kantava silta, jonka avulla nainen pääsee yli lukutaidottomuudestaan, elämänsä suuresta salaisuudesta, häpeästä ja tragediasta. Lukutaidottomuuden salaamisesta oli naiselle tullut pakkomielle, joka ensin johti häntä rikoksiin ja myöhemmin ohjasi hänen ratkaisujaan jopa hänen omaa etuaan vastaan.

Päähenkilöiden syyllisyyspohdiskelujenrinnalla kulkee kysymys yhteiskunnan tai sukupolven syyllisyydestä: syyllisyydestä joko tekoihin tai siihen, että tekijät (natsirikolliset) ovat saaneet toimia yhteiskunnassa hyväksyttyinä jäseninä jopa korkeissa ja keskeisissä viroissa. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta melko raskasta luettavaa.