Kesäkausi päättyi osaltamme tänä vuonna tavallista aikaisemmin ja palasimme jo pysyvästi kaupunkiin. Tuli kaikenlaista: mm. ruttasin tyhmyyttäni autoa ja se on nyt korjaamolla.

On myös hyvä tulla ihmisten ilmoille pois mökiltä suremasta koiratonta elämäämme, johon nyt yritämme sopeutua. Rutiinit menevät näköjään aika syvälle lihasmuistiin: keho pakottaa lähtemään lenkille, vaikka enää ei ole tarvis lähteä koiraa pissittämään. Iltauutisten jälkeen pitää tietoisesti muistuttaa itseä siitä, että ei ole syytä nousta ylös ja lähteä ulos, jos vaikka sattuu väsyttämään. Outoa, outoa on!

Kaupunkielämään totutteluun kuuluu elämän rytmittäminen uudestaan. Jumpat ovat yksi asia, joka jatkuu vanhasta muistista, tutussa paikassa Fysiosporttiksessa. Ilokseni huomasin myös, että aivan naapuriimme on ilmestynyt Pilates-koulu ja aion mennä siihenkin tutustumaan. Ihan kiva, jos harrastukseen pääsee kävelemällä muutamassa minuutissa.

Mutta ajattelin aloittaa jotain ihan uuttakin, ikuinen koululainen kun olen. Olin töissäkin elinikäisen oppimisen advokaatti - varmaan kyllästymiseen asti niiden silmissä, joita yritin potkia samaan ajattelutapaan. Päätin sukeltaa syvemmälle valokuvauksen saloihin ja ilmoittauduin tänne (the Photography Institute). Opiskella voi kotona ja omassa tahdissaan, kuitenkin yksilöllistä ohjausta nauttien - siis jos instituutin esitteeseen on uskominen. Opiskelu koostuu kahdestatoista moduulista, joista kunkin saa kun on tehnyt edellisen osion tehtävät. Opiskelun pitäisi kestää noin 24 viikkoa, mutta hitaammat saavat vuoden verran aikaa asian omaksumiseen.

Saapas nähdä, miten tässä käy.