Eilen olin tällä erää toisessa akupunktiokäsittelyssä. Toivon saavani siitä apua hermokipuun, joka vihlaisee päkiän alla tuon tuostakin ja tekee kävelemisen aika sietämättömäksi. Fysioterapeutilta sain vaivaan myös täsmä-jumppaohjeita, jotka vahvistavat selän lihaksia niin että mahdollinen nikamien kulumista johtuva hermopinne helpottaa. Nyt löytyi lisää vaivan syyllisiä: myös jalkaterästä löytyi ahtauma, joka voikin olla varsinainen syntipukki kipuihin. Siihenkin sain jumppaohjeita. En tiennytkään että ihmisessä on niin valtavasti pienen pieniä lihaksia, joiden pettäminen voi saada aikaan ison harmin. Ja joiden voimisteluttamiseen tarvittavat liikkeet ovat niin pikkuriikkisiä, että tuntuu ihan hassulta niitä edes jumpaksi kutsua. Tähän poikittaisen holvikaaren laskeutumaan sain vielä pohjallisiin liimattavat tukilaput, joiden avulla jalkaterä pyöristyy ja hermoille tulee lisää tilaa.

Tuloksia: pohjallisia en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta akupunktiolla oli tällä kertaa selvä vaikutus: eilisen ja tämän päivän aikana sähköiskumainen hermokipu ei ole ilmoittanut itsestään kertaakaan! Jippii! Muutenkin akupunktio tuntui nyt vaikuttaneen: vielä myöhään illalla tuntui kuin sähkövirta olisi kulkenut jäsenissäni. Ilmeisesti käsittely oli edelliskertoja tuhdimpi, aikaisemmin en ole kokenut näin voimakasta vaikutusta. Kaksi kertaa jäljellä. Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu: pääsenkö kivusta tällä erää kokonaan. Fysioterapeutti tosin kertoi olleensa kuulemassa fysiatri Jukka-Pekka Kourin esitystä kivusta, jossa tämä kertoi, että pitkäaikaisen ja kovan kivun kokemus ei koskaan unohdu ihmisen aivoista: vaikka kipu saadaan poistettua esim. lääkkeillä tai akupunktiolla, ilmaantuu se helposti uudelleen joko uuden pienenkin trauman tai vastustuskyvyn alenemisen yhteydessä. Opittu siis pysyy aivoissamme. Voi kun näin olisi myös esim. vieraan kielen sanojen kohdalla.