Blogini löytyy nyt täältä: www.lapsuksia.blogspot.com.

Nähdään uudessa paikassa!

Tällaiselta metsä näytti Asta-myrskyn jälkeen kesällä 2010.

Kokeilin miltä kuvat näyttäisivät bloggerin puolella. Yllättävästi ne ovat siellä huomattavasti laadukkaampia, joten taidan siirtyä uuteen osoitteeseen, tänne (www.lapsuksia.blogspot.com). Toivottavasti lukijani siirtyvät perässäni.

Viikon värikollaasi 66 : Metsä

Fotokoulu lähestyy loppuaan. Osio 11 on viimeinen, johon kuuluu tehtäviä. Kollaasi on koottu kuudesta kuvasta, jotka valitsin omaan kuvaportfoliooni.

Kävin oopperassa ja laitan tähän pikaisen arvion omista tunnelmistani. Kokke ainakin saattaa lukea.

Musiikki kaunista, Claire Meghnagi Kleopatrana huikean hyvä, puvut osin hienot samoin valot. Kokonaisuutena kuitenkin epätasainen: makaaberit raakuudet ristiriidassa musiikin kanssa. Samoin koomilliset kohtaukset toivat mieleen teekkareiden sketsit. En tunne alkuperäistä versiota, joten en tiedä onko koomisuus ollut Händelin tarkoitus.

Tässä oopperassa, samoin kuin Juhassa oli yleisöä kosiskeleva maku. Liekö tarkoituksena madaltaa oopperassa viihtymisen kynnystä niin että myös ne, jotka arvostavat väkivaltaa ja äksöniä enemmän kuin oopperaa voivat viihtyä. Kaikkea ei tarvitsisi pureskella niin valmiiksi; kyllä fiksu yleisö tajuaa mistä on kysymys ilman että irtihakattuja päitä heitellään pitkin lattiaa. Musiikkihan on kuitenkin pääasia!

Facebookissa Oopperan sivuilla joku varoitti, että barokin ystävien kannattaa pysyä poissa, mutta en minä niin jyrkästi sanoisi. Itse kyllä suosittelen tätä - kunhan jättää ennakkoluulot narikkaan.

Makroviikko  43: Muoti

Lumen lumo on sen valo. Toivottavasti ilmaston lämpeneminen pysähtyy ja tulevinakin talvina lumi luo valoaan myös Etelä-Suomessa. Tänä talvena on saatu esimakua mustasta talvesta: sadetta, tuulta ja PIMEÄÄ.

Mustaa ja valkoista haaste 100: Haave

Alkukirjainhaaste 47 : PÖ = Pöly

Vaalikuume nousee. Kokeilin netissä yhtä vaalikonetta ja yritin vastata rehellisesti. Tulos: selvästi erottuva kolmen kärki, jossa ei kovin paljon hajontaa. Muut ehdokkaat jäivät selvästi jälkeen. Kolmen kärkeen mahtuikin oikeastaan koko politiikan kirjo impivaaralaisuutta lukuunottamatta eli Pekka Haavisto, Paavo Arhinmäki ja Sauli Niinistö. Yhtä näistä todella aion äänestää ja olen jopa hänen tukiryhmässään. Minua hiukan yllätti, että omat vastaukseni passasivat yhtä hyvin oikealle kuin vasemmallekin.

Kerrottakoon vielä, että hännän huipuksi sijoittui Timo Soini, mikä sinänsä ei minua yllättänyt, vaikka pidänkin Soinia fiksumpana kuin hänen populistisia letkautuksiaan, joilla hän äärimmilleen yksinkertaistettua maailmankuvaa kannattajilleen tarjoaa.

Mielestäni tulos lähinnä kertoo sen, että vaalikone on yhtä luotettava neuvonantaja kuin tikkataulu, niin epätarkasti kysymykset ja vastaukset ehdokkaan taikka vastaajankaan todellisia mielipiteitä heijastavat.

Aikataulut voivat joskus pettää myös positiivisesti. Putkiremonttimme yllätti meidät iloisesti valmistumalla noin viisi päivää etuajassa! Tänään pääsimme takaisin kotiin - voi miten ihanaa!

Eilen söimme  evakkoaikamme lopettajaisiksi viimeisen illallisen kantapöydässämme ravintolassa,

jonka henkilökunta ja ruokalista olivat tulleet meille kovin tutuiksi.

Kaikkeen olimme hyvin tyytyväisiä.

Sauna ja kuntosali olivat myös ahkerassa käytössämme; yleensä saimme nauttia niistä ylhäisessä yksinäisyydessämme.

Tänä aamuna ajoin vielä hissillä ylimpään kerrokseen katsomaan, miltä puutarhakaupungin keskusta näyttää näin suuren myllerryksen aikoina, kun metron ja maanalaisen parkkiluolaston rakennustyöt ovat vauhdissa.

Tätä riemua jatkuu ensialkuun vuoteen 2015 ja sitten vielä vuoteen 2020, kun Stockmannin uuden tavaratalon päälle rakennetaan pilvenpiirtäjiä asuin- ja liiketiloille.

(Kuvien surkea laatu selittyy sillä, että ne on otettu puhelimella eikä kameralla. Aikoinaan eräs esimies sanoi alaisensa työnteosta, että se sujuu kuin kahdella jalalla käveleminen karhulta: eihän se hyvin käy, mutta ihme kun käy ollenkaan. Lausunto sopii näihin kuviin.)

Putkiremontissa käynnistyi pohjaviemäreiden vaihe. Kaikki viemärit ovat käyttökiellossa, mikä merkitsee, että keittiö, pikkuvessa ja kylpyhuone ovat kiellettyjä alueita. Elämä sujuisi kotona sinnitellen: naapuritalon saunan suihkusta saa varata itselleen pesuajan ja asuntoihin saa kuivakäymälän. Olemme kuitenkin sen verran mukavuuksiin ja henkilökohtaisiin hygieniafasiliteetteihin tottuneita, että siirryimme vapaaehtoiseen evakkoon.

Asustamme nyt Tapiolan Garden hotellissa ja käymme tarvittaessa kotona hoitelemassa asioita, kuten nyt tätä blogipäivitystä.

Kuva on otettu kännykällä hotellin ravintolassa, jossa vakiopöytämme tarjoaa juuri tällaisen näköalan. Sama näkymä on myös huoneestamme kerrosta ylempänä. On mielenkiintoista viettää hotellilomaa omassa naapurustossaan.

Ainakin näin uudenvuoden ja loppiaisen välillä hotelli on kovin suosittu ja vallitseva kieli on venäjä, tunnemme itsemme todellisiksi turisteiksi.

Macaroneja olen kuvannut ennenkin, mutta nyt siihen on taas syynsä. Ensinnäkin macaronet ovat luultavasti paras leivonnainen, minkä tiedän, joten ne kannattaa ikuistaa aina kun niitä on tilaisuus maistella.

Toiseksi halusin kokeilla pimeässä illassa keinotekoista sivuvaloa ilman salamaa. Periaatteessa tähän tarvittaisiin joku studiovalo, mutta kun minulla ei ole halua sijoittaa sellaiseen sen enempää rahaa (ne ovat kalliita) kuin tilaakaan (minulla ei ole studiota), saa valolähteenä toimia kirkasvalolamppu, jollaisen sain syntymäpäivälahjaksi. Itse asiassa se antaa hyvän, laajalle tasaisesti levinneen valon.

Joulutähti vaati myös päästä kuvaan.

Vuosi vaihtuu siis kameran kanssa leikkiessä.

Vanha vuosi on kohta paketissa, eikä sen saldo ole pelkästään hyvä: arvostetun ystävän odottamaton menehtyminen sairauskohtaukseen loi kesän lopulle varjon, jota Montysta luopuminen vain syvensi. Maailmantapahtumat eivät nekään Japanin ja Euroopan vaikeudet muistaen mitenkään mieltä ylennä.

Hyvät uutiset taitavat rajoittua siihen, että onneksi asiat ovat edes tässä mallissa - kaikkihan voisi olla vielä paljon huonommin, niin oman perheen kohdalla kuin yleisemminkin. Lasihan on aina joko puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. Minun lasini on kuitenkin puoliksi täynnä. Skåål!

Onnellista Uutta Vuotta!

Makroviikko 40: Vesi

Talvimyrsky riepottelee. Sähköt poikki sadoiltatuhansilta ihmisiltä eikä veneilläkään mene sen paremmin - puuparoista puhumattakaan.

Vesi valtaa alaa sielläkin mihin se ei kuulu.

Makroviikko/Teemaviikko 40 : Vesi

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto ....

Hyvää Mieltä ja Leppoisaa Joulua kaikille blogini lukijoille!

Sama vähän alempaa

ja vähän lähempää

Makro/teemaviikot 39: Joulu

Tontut hiipivät taas esiin laatikostaan.

Valokuvatorstai: Tontut hiipivät

 Makro/Teemaviikko 39: Joulu

Joulu on valon juhla ja sen kunniaksi joulusiivous meillä alkaa kristallikruunuista.

Kruunut pestään taloustikkailla keikkuen. Pesuaineena käytän eau de colognea (tai muuta alkoholipohjaista liuotinta) johon on lisätty hiven fairya. Pujotan käden pesunesteellä kostutettuun sukkaan ja hieron jokaisen kristallin erikseen.

Tunnustaudun kristallikruunujen ystäväksi. Niitä oli lapsuuden kodissani ja valossa kylpevät huoneet merkitsevät minulle lämpöä, turvaa ja kodikkuutta. Kirkkaasti valaistut ikkunat ovat kutsuvat jo ulkoapäin katsottuina.

Nykyään kristallikruunut eivät enää ole tarpeellisia, kun hyvä valo syntyy halogeeneilla. Itse asiassa kattovalaisimet eivät taida olla kovin suosittuja nykyään. Meillä niitä on - osin perintönä, osin aikoinaan itsekin hankittuina  - ja lisäksi erilaisia muunlaisia pöytä- ja lattiavalaisimia. Rakastan valoa. Hämärässä olen jotenkin avuton. Mies kiusoittelee minua sanomalla, että dementia alkaa lisävalaistuksen vaatimisella ;)

Musta-valko-maanantain kaksoishaaste on Lahja ja Rauha.

Tässä vastaus: Koiran ystävyys on lahja ja koiran kosketus tuo ihmiselle  rauhan.

Kiitos, kiitos Finnkino, kun pääsemme maailman huippuoopperoihion ja -baletteihin pienellä rahalla ja pienellä vaivalla. Tätä olen hehkuttanut ennenkin, mutta nyt on sydän taas pakahtua, kun pääsimme Moskovan Bolshoi-balettiin katsomaan Pähkinänsärkijää ja hiirikuningasta - siis suorana lähetyksenä Helsingin Kluuvikadulla Maximissa.

Pähkinänsärkijä on todellinen satubaletti todellisesta rakkaudesta. On ihanaa lumoutua musiikista ja tanssista ja heittäytyä sadun vietäväksi. Tästä alkaa joulu.

Myös Kansallisbaletti esittää Pähkinänsärkijää ja sekin produktio on hieno, mutta on tunnustettava, että Bolshoin tanssijat ovat huikeita.

Pamina tuli tutkimaan putkiremontin edistymistä. Harmi vain, että juuri kun pääsi asiasta vähän jyvälle pitikin lähteä ulkoilemaan.

Lenkin jälkeen uni maistuu.

Herättyä voikin sitten aluksi

voimistella ennenkuin  ryhdyn poseeraamaan valokuvissa:

kas näin - eikö minulla olekin aika vetoava katse.

Vielä lähikuvassa:

ja profiilissa:

Mutta riittäköön poseeraaminen. Noutaja etsii mieluummin riistaa:

Löytyi pieni musta pehmolelu (Montyn perintöä), joka vinkui hauskasti kun sitä puraisi.

Mutta voi - juuri kun sain selville, mitä se sisällään pitää, joku kehveli otti sen pois ja heitti roskikseen. Väitti, että lelun sisus oli muka vaarallinen syötäväksi.

Loppujen lopuksi putkiremontin syvin olemuskaan ei minulle paljastunut, koskapa työ tuli valmiiksi ja kaikki suojauksetkin oli purettu pois ennenkuin pääsin vapaasti paikkoja tutkimaan.