Kohta sodan jälkeen herrasväki K:n perheeseen odotettiin perheenlisäystä. Perheeseen kuului isän, äidin ja kotiapulaisen lisäksi 12-vuotias tytär ja 5-vuotis poika.

12-vuotias ei uudesta tulokkaasta ollut kovinkaan innostunut. Kokemuksesta hän tiesi, että pikkuveljestä ainakin oli harmia, kun se sekoitti ja tärveli hänen tavaroitaan. Toisekseen muutos tietäisi tilojen uudelleen järjestelyä lastenhuoneessa, varsinkin kun tulokkaan mukana tulisi myös lastenhoitaja, mikä edelleen pahentaisi tilan ahtautta. Kolmanneksi häntä kenties vähän nolotti, että hänen vanhempansa, vanhat ihmiset - jopa hänen pyhimyksenä jumaloitu isänsä - olivat saattaneet heittäytyä moiseen touhuun. Luokkatovereillakaan ei tainnut olla vauvoja sisaruksinaan.

Poika sen sijaan odotti uutta perheen jäsentä innostuneena. Tarkkaan ei tiedetä, mitä hän kuvitteli olevan tulossa, ilmeisesti hän kuitenkin odotti itselleen leikkikaveria.

Kun nyytti sitten tuotiin laitokselta kotiin, sen nähdessään poika huudahti: ”Tuollainen siilisilmäkö sieltä tulikin!” Silmät ummessa uinuva viirusilmä tosiaankin muistutti lastenhuoneen seinälle ripustetun taulun siiliä. Näin sai kuopus nimen ja Siilinä hän kulki melkein kouluikään asti.