Kävin oopperassa ja laitan tähän pikaisen arvion omista tunnelmistani. Kokke ainakin saattaa lukea.

Musiikki kaunista, Claire Meghnagi Kleopatrana huikean hyvä, puvut osin hienot samoin valot. Kokonaisuutena kuitenkin epätasainen: makaaberit raakuudet ristiriidassa musiikin kanssa. Samoin koomilliset kohtaukset toivat mieleen teekkareiden sketsit. En tunne alkuperäistä versiota, joten en tiedä onko koomisuus ollut Händelin tarkoitus.

Tässä oopperassa, samoin kuin Juhassa oli yleisöä kosiskeleva maku. Liekö tarkoituksena madaltaa oopperassa viihtymisen kynnystä niin että myös ne, jotka arvostavat väkivaltaa ja äksöniä enemmän kuin oopperaa voivat viihtyä. Kaikkea ei tarvitsisi pureskella niin valmiiksi; kyllä fiksu yleisö tajuaa mistä on kysymys ilman että irtihakattuja päitä heitellään pitkin lattiaa. Musiikkihan on kuitenkin pääasia!

Facebookissa Oopperan sivuilla joku varoitti, että barokin ystävien kannattaa pysyä poissa, mutta en minä niin jyrkästi sanoisi. Itse kyllä suosittelen tätä - kunhan jättää ennakkoluulot narikkaan.