Matkustin tänään bussilla Kamppiin ja jatkoin metrolla Hakaniemeen. Metroasemalla ihmettelin omituista ääntä, kuin kuorsausta, kunnes älysin, mistä ääni tuli. Itään ja länteen menevien vaunujen laiturien välissä on valtava lasivitriini, jossa on kahdeksan jättimäistä porkkanan tainta, ikäänkuin maassa kasvamassa. Taimien lomassa on kymmenen tyhjää koloa, joista porkkanat on syöty. Keskellä on muita suurempi naatti, jonka juurella seitsemän elämäänsä tyytyväistä ja ilmeisen kylläistä pupujussia viruu nukkumassa - ja kuorsaamassa.

Pupuja katsellessa tulin hyvälle tuulelle, eikä metron odottelu tuntunut lainkaan pitkästyttävältä. Kumma vain, että minun lisäkseni ainoastaan yksi ulkomaalaiselta vaikuttava tyyppi tuntui huomanneen koko installaation. Harmi, ettei kamera ollut mukanani.

Yllä oleva kuva ei liity juttuun mitenkään muuten kuin siten, että kuten taide, muutkin kivat asiat omassa ympäristössä tuovat iloa elämään, niinkuin nyt tämä marina merenkävijöiden ravintoloineen. Täällä pidetään joka kuukauden ensimmäisenä torstaina jazz-jamit, jossa sekä soittajien että yleisön keskimääräinen ikä on 70+ ja jossa tunnelma on katossa.