Suhteellisuusteoria on kiehtova. Tämä yli ymmärryksen käyvä ajatusmalli, samoin kuin kvanttimekaniikka, antaa lohdullisella tavalla aavistaa, että käsittämättömät asiat ovat loogisesti selitettävissä ja siis sekä järkeviä että mahdollisia. Kuten esimerkiksi, että joku voi olla samanaikaisesti tässä ja kaikkialla – niin kuin Nokia tai Elisa. Että vastakohdat voivat toteutua samanaikaisesti. Jos William Shakespeare olisi tuntenut Albert Einsteinin oppeja, ei Hamletin olisi tarvinnut tuskailla kuuluisan kysymyksensä kanssa, vaan hän olisi sen sijaan voinut todeta: ”Olla ja ei olla”.
Nykyaikana suhteellisuusteoria on monessa mukana. Vain siltä pohjalta on voitu kehittää vanhusten hoitoprosessi, jossa lisääntynyt tarve ratkaistaan tarjontaa vähentämällä. Aamun lehdessä kun kerrottiin, että laitospaikkaa odottaa jonossa yli kaksisataa vanhusta samanaikaisesti kun tavoitteena on paikkojen vähentäminen sadallaviidelläkymmenellä.
Kuntapäättäjien olisi sittenkin ehkä hyvä muistaa, että arkielämän näkyvät ilmiöt eivät perustu Einsteinin teoriaan vaan tuttuihin ja perinteisiin Newtonin mekaniikan lakeihin: omena putoaa edelleenkin maahan sen sijaan että jäisi kellumaan jonkinlaiseen hypoteettiseen aika-avaruustilaan. Hoitojonot tuskin tulevat lyhenemään hoitopaikkoja vähentämällä, niin edistyksellistä kuin se olisikin.
Kommentit