Tämä ruotsinkielisestä alkuteoksesta suomennettu ja Emil Zolalta selvästi vaikutteita saanut romaani löytyi mökiltä kirjahyllystä, johon on ajautunut lukematon määrä lukemattomia, mm. vanhempien kuoleman jälkeen heidän hyllystään säästyneitä kirjoja. Muuten en tähän ehkä olisi tarttunutkaan, ellei alkulehden käsinkirjoitetusta omistuskirjoituksesta olisi ilmennyt, että äitini on nuorena rouvana (23v.) täytynyt antaa kirja lahjaksi isälleni vuonna 1934, jolloin viimeksi mainittu täytti 30 vuotta ja jolloin syntyi heidän esikoistyttärensä. Nostalgiaa!