Alkulukujen yksinäisyys tarkastelee hienovaraisesti yksinäisyyden, riippuvuuden ja toiseuden välistä ristiriitaa. Kirjan päähenkilöt, lapsena vammautunut Alice ja nuoruudessaan traumaattisen kokemuksen läpikäynyt matemaattinen superlahjakkuus Mattia, ovat kuin alkulukuja: jaollisia vain ykkösellä tai itsellään. Kumpikin tuntee itsensä ympäristössään oudoksi ja samalla he tuntevat vetoa toisiinsa. Loppujen lopuksi alkulukujen yksinäisyyttä on mahdoton murtaa.

Kirja on hyvin kirjoitettu eikä sitä voinut laskea käsistään kesken lukemisen. Tekstin sujuvuus ja henkilökuvauksen tarkkanäköisyys on sitäkin ihailtavampaa kun kirjan tekijä on nuori fyysikko, joka kirjoittaa väitöskirjaa hiukkasfysiikan alalta. Varsinainen monilahjakkuus mieheksi!