Tahtonaisten yhteistyön tulos lähtee tänään Euroopan kiertueelle. Suomessa teosta ei nähdä. Siis Kaija Saariahon uutta oopperaa, Émilie, jossa pääosan laulaa Karita Mattila. Oopperan libretto on jälleen Amin Maaloufin käsialaa.

Luulisi tässä olevan niin mielenkiintoiset ainekset, että tulos maistuisi Suomen kansallisoopperallekin, varsinkin kun Saariahon ja Maaloufin edelliset teokset ovat saaneet Suomessa innostuneen vastaanoton. Mutta ei! Lyonin jälkeen ooppera nähdään esimerkiksi Amsterdamissa, Lontoossa, Pariisissa ja Lissabonissa, mutta ei siis Helsingissä. Helsingin Sanomien mukaan Suomen kansallisoopperasta ei edes vastattu, kun siltä kysyttiin kiinnostuksesta yhteistuotantoon. ”En muista saaneeni Lyonista kuin kutsun ensi-iltaan”, Mikko Franck ihmettelee, mutta toteaa yhteistyöpyyntöjä olevan niin paljon, että muistikin voi pettää. Ettei kyseessä vain olisi NIH-syndrooma (not invented here).

Franck ei pääse Lyonin ensi-iltaan Kansallisoopperan Albert Hering –näytöksen johtamisen vuoksi.  Omituista, ettei tähän Alminsalin esitykseen olisi löytynyt toista kapellimestaria, kun ottaa huomioon että Mikko Franck ei koko talvena ole johtanut ainuttakaan ensi-iltaa päänäyttämön puolella.

Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan vielä, että Lyonin oopperan pääjohtaja Serge Dorny kirjoitti Suomen kansallisoopperaan kolmasti ja kustantaja soitteli taloon, jolloin vastaus oli aina, ettei asia kuulu meidän osastolle.

Mitä ihmeen kateuspeliä Suomen kansallisoopperassa pelataan? Urheilun puolella suomalaisten osallistumista jaksetaan kannustaa ja suomalaisurheilijoiden puolesta jännätään, vaikka menestystä ei tulisi. Eikö Suomen kansallisoopperan tehtävä olisi kannustaa suomalaisia - maailmalla mainetta niittäviä – oopperantekijöitä, ovathan Saariaho ja Mattila alansa huippuja, samoin kuin Maalouf libretistinä. Ja eikö kansallisoopperan tehtävä myös ole antaa suomalaisyleisölle tilaisuus nähdä suomalaisen oopperataiteen huipputuotoksia?

On tietysti mielenkiintoista nähdä tuontiproduktioitakin, mutta käsittämätöntä on, ettei kansallisoopperan kiinnostus riitä kansallisten teosten esittämiseen. Pitänee lähteä Pariisiin.