Yhtenä päivänä ystäväni kanssa jutellessa puhe kääntyi omatuntoon. Kysymys omatunnon olemuksesta on yhtä vanha kuin kysymys Jumalan olemassaolosta. Klassinen kirjallisuus on siitä ammentanut paljon, ajatellaan nyt vaikka Dostojevskin teoksia. Ystäväni heitti ilmaan ajatuksen, että kaikilla ihmisillä ei kerta kaikkiaan ole omatuntoa ollenkaan. Toiset taas tukahduttavat sen ja siten välttyvät noudattamasta itselleen epämieluisia ratkaisuja. Jäin miettimään, voisiko näin olla.

Psykologit varmaan tietävät asian oikean laidan. Eläinasiantuntijat väittävät, että eläin ei tunne syyllisyyttä eikä häpeää, eikä sillä näin ollen ole myöskään omatuntoa. En tiedä, mutta miksi sitten edellinen koiramme, joka luvan kanssa sai makoilla kaikilla muilla sohvilla paitsi yhdellä, ei milloinkaan isäntäväen kotona ollessa noussut kielletylle sohvalle, mutta kiipesi sille välittömästi kun ulko-ovi sulkeutui takanamme, vaikka vain kellarissa käyntiä varten. Asian totesimme, kun kotiin tultuamme sohvalla oli mustia karvoja, vaikka koira itse oli tietenkin jo poistunut rikospaikalta. Olisiko koira kuitenkin tuntenut syyllisyyttä? Ei se ainakaan rangaistuksen pelosta tällä tavalla toiminut, koska asiasta ei noussut sen suurempaa juttua – mitä meitä nyt vähän nauratti.

Omatunto on jotenkin kai osa kaikkia uskontoja, kaikissa kehotetaan olemaan tekemättä toiselle sitä, mitä ei haluaisi itselle tehtävän. Kun omatunto näyttää olevan niin syvällä ihmisessä, niin vaikea on uskoa, että se voisi toisilta kokonaan puuttua. Ehkä omatunto on eräänlainen valmius, jonka sisältö muokkautuu kasvuympäristön ja kasvatuksen mukana. Se mitä omatuntomme käskee tai kieltää meitä tekemästä, on kulttuurisidonnainen asia. Toimiminen vastoin omaatuntoa tuottaa ihmiselle häpeää ja syyllisyyden tunnetta, ja siksi omatuntoon vetoaminen on oiva keino ohjata ihmisen toimintaa yhteisön arvomaailman ja tarpeiden mukaiseksi. Jos meistä siis näyttää, että joltakulta omatunto puuttuu, voi olla että hän vain on saanut lapsuudessaan erilaisen kasvatuksen. Liika hemmottelu voi esimerkiksi ohjata lapsen ajattelemaan, että hänen tarpeensa luonnollisesti ovat ensisijaisia, eikä muita tarvitse ottaa huomioon.

Toinen asia on kun ihminen joko toimii tietoisesti vastoin omatuntoaan – siis täysi konna – tai tiedostamattaan tukahduttaa omatuntonsa äänen – siis tekopyhä teeskentelijä (vaikkakin tietämättään). Konna on kehittänyt itselleen paksun nahkan, joka suojaa piinalliselta häpeältä. Tekopyhä pyyhkii roskat maton alle ja tyytyy kiiltävään fasadiin. Paksu nahka tai kiiltävä kuori eivät kuitenkaan suojaa niiltä tuhoilta, joita ristiriitaisuudet alitajunnan kautta ihmisen hyvinvoinnille aiheuttavat.

Miten meille lapsena opetettiinkaan: puhdas omatunto on paras päänalunen. Kauniita unia!