Kuva: Kesäilta

Ollaan käymässä Espoossa ja käytän tilaisuutta hyväksi käväistä myös bloggaamassa.

Sunnuntain Hesarissa oli pitkä juttu hoitotahdosta. Lääkärit, jotka parhaiten ovat sairaiden ihmisen viimeisten vaiheiden hoito-olosuhteista perillä, eivät itse halua joutua näissä oloissa hoidetuiksi – tai ylläpidetyiksi – vaan hoitotahdossaan omalta kohdaltaan kieltävät elämää ja kärsimystä pitkittävät toimenpiteet: kivunpoisto, inhimillisyys ja läsnäolo riittävät. Hoitotahdolla ihminen voi etukäteen määrätä omasta kohtelustaan.

Hoitotahto olisi hyvä asia, jos se vain toimisi. Kuten jutussakin mainittiin, ei hoitotahdolla ole mitään virkaa jos se lojuu piirongin laatikossa kenenkään asioista vastaavan tietämättömissä. Lompakossaan tuskin moni jatkuvasti muistaa hoitotahtoa kuljettaa, ja tulisiko se sieltäkään hoitohenkilökunnan tietoon?

Miksi asiaa ei voisi ratkaista yksinkertaisesti, halvalla ja tehokkaasti? Eikö hoitotahtoa voisi kirjata terveyskeskuksessa samaan tiedostoon muiden henkilötietojen, esim. henkilötunnuksen kanssa? Hoitotahdon tekeminen olisi tietenkin vapaaehtoista ja sitä voisi muuttaa koska tahansa. Tiedon voisi jokainen kirjata itse netissä vaikkapa pankkitunnuksilla henkilöllisyytensä todistaen. Vaihtoehtoisesti terveyskeskuksen kansliahenkilökunta voisi kirjata asian henkilön puolesta tai tallentaa tiedostoon kopion paperille kirjoitetusta ja allekirjoituksella vahvistetusta hoitotahdosta. Terveyskeskuksen tietojärjestelmästä hoitotahto olisi välittömästi niiden saatavilla, jotka joutuvat tekemään päätöksiä henkilön puolesta, silloin kun tämä ei pysty tahtoaan enää ilmaisemaan.

Asia ei koske ainoastaan vanhuksia; meistä jokainen voi minä hetkenä tahansa joutua tilanteeseen, jossa voimme avuttomana vain odottaa, mitä ulkopuoliset, meitä tuntemattomat ihmiset hoidostamme ja elämästämme päättävät.

Kuva: Auringonlaskun kajastus