Nimetön, kasvoton – vailla omaa identiteettiä. Vai voiko nimettömällä kuitenkin olla identiteetti?
Kumpi on ihmiselle tärkeämpi etunimi vai sukunimi? Sukunimi on juridisena käsitteenä Suomessa aika nuori. Vasta 1800-luvulla tuli jokaisella lain mukaan olla sukunimi. Siihen asti suuri osa meistä – meidän esi-isistämme – oli jonkun poikia tai jonkun tyttäriä, Någonssoneja Någonsdottereita.
Sukunimi tuntuu tärkeältä, koska se sitoo meidät itseämme suurempaan kokonaisuuteen, sukuumme. Sukunimen avulla osoitamme kuuluvamme joukkoon. Nimen kautta voimme saada ansiotontakin arvostusta, jos sukuumme kuuluu itseämme maineikkaampia jäseniä.
Mutta mitäpä sukunimi kertoo meistä itsestämme, ellei se ole itse valitsemamme tai ellei se ole arvostettu juuri omien tekojemme ansioista. Parhaassa tapauksessa nimi on kantajansa jatke ja vahvistaa kantajansa identiteettiä. Mutta toisinkin voi olla.
Nykyään omaan nimeensä voi toki vaikuttaa enemmän ja helpommin kuin ennen. Avioliiton myötä nainen ei enää välttämättä luovu isänsä nimestä tai ota miehensä nimeä edes kaksiosaisen nimen loppuosana. Oma ongelmansa tietysti on, miten lapset nimetään, jos vanhemmilla on eri sukunimi. Yhteinen nimi kun kuitenkin yhdistää perhettä. Aikaisemmin nainen naimisiin mennessään otti miehensä nimen – ja avioeron sattuessa jatkoi elämäänsä entisen miehensä nimellä, ellei sitten ottanut takaisin isänsä nimeä, kunnes ehkä myöhemmin sai uuden avioliiton myötä seuraavan aviomiehensä nimen. Uusi sukunimi sitoi hänet sukuun, josta hän aviomiehensä lisäksi ei mahdollisesti tuntenut yhtään jäsentä. Identiteetin kannalta nainen voisi yhtä hyvin olla nimetön. Ehkäpä etunimi – kutsumanimi – sittenkin on ihmiselle tärkeämpi. Sillä nimellähän häntä ystävät kutsuvat ja sillä nimellä ihminen kai itsensäkin paremmin itsekseen mieltää.
Parasta tietysti olisi oma, elämän halki pysyvä nimi. Nimi, jolla elämän eri vaiheissa kohtaamamme ihmiset voisivat meidät myöhemmin jäljittää ja tunnistaa. Nimi joka auttaisi meitä vahvistamaan omaa identiteettiämme koko elämämme ajan. Olisipa mukavaa! Kenellä tähän on mahdollisuus? Kaikilla niillä, jotka sattuvat syntymään etuoikeutettuun kastiin: pojiksi!
Kommentit