Selkämurtuman ja – leikkauksen jälkitarkastuksessa kysyin lääkärin mielipidettä kuntoutuksesta ja fysioterapiasta. Siihen ei hänen näkemyksensä mukaan ole mitään tarvetta. Satuin sitten fysiatrin puheille ja sain samaan kysymykseen kokonaan toisenlaisen vastauksen. Kun tätä kummastelin, selitti fysiatri, että ortopedit eivät useinkaan näe fysioterapiaan tarvetta, koska he tarkastelevat potilasta luun paranemisen näkökulmasta. Siihen ei fysioterapiaa tarvitakaan. Luu luutuu omia aikojaan, kunhan sitä ei häiritä. Jos asiaa tarkastelee potilaan toimintakyvyn kannalta, on tilanne toinen. Pitkän liikkumattomuusjakson aikana lihakset ovat surkastuneet. Lisäksi leikkausarvet kiristävät lihaksia. Potilaan toimintakyky palautuu pikkuhiljaa normaalin elämän myötä, mutta fysiatrin näkemyksen mukaan fysioterapia edistää toimintakyvyn palautumista. Niinpä päätin uhrata aikaa ja rahaa (ja vaivaa) kuntoutumiseni edistämiseksi.

Olen varannut ajat fysikaaliseen hoitoon, joka pitää sisällään akupunktiota kivun poistamiseksi ja alipaineeseen perustavaa hierontaa ns. LPG-menetelmällä, jonka tarkoituksena on edistää aineenvaihduntaa ja sitä kautta parantaa arpikudokseen liittyvää kireyttä. Menetelmä on ranskalaisten kehittämä ja sillä on saatu hyviä tuloksia leikkausarpien ja palovammojen hoidossa. Uskoo, ken tahtoo. No, ajattelen, että korkeintaan siinä menettää rahansa. Hieronta joka tapauksessa tuntuu miellyttävältä. Hoitojen lisäksi ohjelmaan kuuluu harjoitteluterapiaa kuntosalilla fysioterapeutin henkilökohtaisessa ohjauksessa ja jumppaa pienryhmässä.

Toistaiseksi ainakin olen tähän ohjelmaan tyytyväinen. Isoihin jumpparyhmiin esim. Esport-Centerissä, missä aikaisemmin olen käynyt, en toistaiseksi selkäni takia uskalla mennä. Omin päin liikkuminen onnistuu kyllä, mutta siinäkin on vaikeutena se, että yrittäisin väkisin tehdä itselleni tässä vaiheessa sopimattomia juttuja ja toisaalta tarpeellisia harjoituksia jäisi varmasti tekemättä. Kun selästä on kolme nikamaa luudutettu yhteen, vaikutukset ovat aika yllättäviä. Tavallinen liikkuminen sujuu enimmäkseen ihan hyvin, mutta joissakin liikkeissä tulee täysi stoppi vastaan aivan yllättävästi. Esimerkiksi takareiden venytys, joka ennen sujui oikein hyvin, kinnaa nyt aivan alkuunsa. Fysioterapeutin mukaan asia on luonnollinen seuraus selän jäykistämisestä, eikä liikettä missään nimessä edes saa väkisin yrittääkään: tarkoitus ei ole repiä luudutettuja nikaman välejä auki. Tällä ohjelmalla ja sauvakävelyillä mennään nyt toistaiseksi. Kumma vaan, miten kipu siellä, mistä luuta otettiin, ei vieläkään tahdo häipyä, vaikka akupunktiosta on siihen jonkin verran apua ollutkin.