Kirjastosta tilaamistani Le Clezion kirjoista seuraavaksi sain teoksen Poisson d'or eli kultakalan. Kirjan perusteema on, kuten Harhailevassa tähdessäkin, juurettomuus. Kultakala on pieni afrikkalaistyttö, joka ei tiedä lähtökohtaansa. Kuusivuotiaana hänet siepattiin kotikadultaan ja hänet myytiin eteenpäin. Siitä lähtien hänen elämänsä on harhailua läpi Afrikan, Espanjan, Ranskan, Yhdysvaltojen ja Kanadan. Kultakala on tavallaan selvitytymistarina, kultakala oppii liikkumaan maailmassa jossa häntä vaanivat monelle taholle viritetyt verkot.

Le Clezion teksti on sujuvaa, helppolukuista, omalla tavallaan humorististakin. Lukija pääsee hyvin mukaan kirjan tapahtumiin. Minusta kirjan kiehtovin osa kuvasi kultakalan selviytymistä Pariisissa. Rahattomana ja kodittomana kultakala sulautui eri alueilla hengaileviin maahanmuuttajaporukoihin, ystävystyi ja oppi soittamaan ja laulamaan. Musiikista tulikin hänelle tie itsensä toteuttamiseen ja menestykseen. Ystävien kautta hän ajautui myös kirjojen pariin. Teräväpäisenä tyttönä hän kiinnostui ranskan kielestä ja kirjallisuudesta sekä filosofiasta. Kauniina tyttönä kultakala joutui oppimaan myös sen, että monet hyvää tarkoittavatkin ihmiset lopulta vain halusivat käyttää häntä hyväkseen.

Koko kirjan ajan kultakala ajelehtii, joutuu vaikeuksiin, selviytyy, on hetken rauhassa mutta sitten rauhattomussa taas ajaa häntä eteenpäin. Vasta tehtyään matkan Afrikkaan ja menneisyyteensä kultakala löytää rauhan. Vasta silloin hän saa jonkilaisen otteen myös omasta tulavaisuudestaan.

Nobelisti Le Clezio kuvaa hyvin maahanmuuttajan juurettomutta. Kirja antaa eväitä monikulttuurisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.