Millainen huumori puree parhaiten? Tilannekomiikka, ilkeily, lempeä ironia?
Minua huvittaa eniten pinnan alla kutkuttava lempeä ironia. Sellainen jota löytyy Tove Janssonin tai Sinikka Nopolan teksteistä. Miksei myös Nalle Puhista tai jopa Marcel Proustilta tai Thomas Mannilta. Nyt kuitenkin parhaimpana muistuu mieleeni Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira Tarmo Mannin ääneen lukemana, jota joskus 80-luvulla kuuntelin aamuisin autossa töihin ajaessani. Taidanpa hakea kirjastosta ja ladata sen i-Podiini.