Ennen - nyt

14.05.2009 - 14:06 / Kategoriat: Runotorstai, Valokuvatorstai, Valokuvaus

Ennen oli kaikki niin hyvin.
Vai oliko sittenkään.

Emme ehtineet elää,
puursimme vain
ja ajattelimme
että sitten kun ….

No, nyt on koittanut
se sitten kun.

Ja mitä teemme?
Haikailemme entiseen.

Haaste: Valokuvatorstai, runotorstai: Ennen - nyt

18 kommenttia kommentoi

arleena kirjoitti 14.05.2009 - 14:33

Just noin. Ennen oli kaikki paremmin, kesät lämpimämpiä, talvella enemmän lunta ja sitten kun on nyt, teemmekö kaikki ne tekemättömät.

Pekka kirjoitti 14.05.2009 - 15:34

Olipas hyvä runo. Piti lukea kahdesti. Noinhan se usein tuppaa menemään.

pitkospuu kirjoitti 14.05.2009 - 15:36

Harvinaisen osuva. Ja raksakuva tukee runoa loistavasti...
Olisipa jokaisella se nykyhetkessä nauttimisen taito.

savisuti kirjoitti 14.05.2009 - 16:03

Voi, runosi on niin totta! Monty taitaa sentään osata nauttia joka hetkestä!

hpy kirjoitti 14.05.2009 - 17:15

Nain usein kay. Ennen oli paremmin ja tulevaisuudessa tulemme tekemaan haluamamme. Juuri nyt mikaan ei ole niin kuin haluaisimme!

hanne kirjoitti 14.05.2009 - 17:46

onneksi eläimet elävät tässä ja nyt...Tuo ihana koirakin on ennen ja nyt läsnä hetkessä...

Ina kirjoitti 14.05.2009 - 19:17

arleena, Aika kultaa muistot.

Pekka, Kiitos ystävällisistä sanoistasi.

pitkospuu, Aika rakentaa ja aika levätä; aika suunnitella ja aika muistella.

savisuti, Monty osaa onneksi nauttia jokaisesta hetkestä. Ei mitään sitkuja eikä mutkuja.

hpy, Juuri tämä harha tuppaa pilaamaan elämämme ;)

hanne, Ylemmässä kuvassa on edellinen koiramme, joka kuoli samana päivänä kun alemman kuvan koiramme syntyi. Sielunvaellustako?

Blue kirjoitti 14.05.2009 - 19:51

Ihana runa ja niin totta!

kaanon kirjoitti 14.05.2009 - 19:56

Onpa ihana koiruli.
Osaammeko ollenkaan elää nykyhetkeä? Tota se just on elämä, menneen haikailua tai tulevan odottelua.

Kutuharju kirjoitti 14.05.2009 - 21:56

Voi miten totta, vain koiruus elää NYT. Aika uskomaton sattuma, että uusi koira syntyi samana päivänä kuin toinen kuoli. Koiransielunvaellusta.

aimarii kirjoitti 15.05.2009 - 06:36

Usein ihminen huomaa menneen ajan tähtihetket vasta vuosia myöhemmin. Miten totta runoilitkaan.

pantteri kirjoitti 15.05.2009 - 11:51

Oliko kiva rakentaa? Koirakin tepastelee reippaasti rakennustyömaan keskellä ja nyt-kuvassa makoilee. Ai jaaha, luen tuosta ylempää, että se ei olekaan sama koira.

Ilona Tammi kirjoitti 15.05.2009 - 11:59

Runosi on niin totta. Pitäisi ehkä ottaa mallia eläimiltä. Aika hurja yhteensattuma koirillanne.

Ina kirjoitti 15.05.2009 - 20:34

Kaikille kommentoijille kiitos sanoistanne. On kiva saada palautetta. Yläkuvan koira oli rakennustöissä hyvä päällysmies: tarkkaan seurasi jokaisen ruuvin kohdalla, että tuli tarkasti tehtyä. Ja ketterästi liikkui tellingeillä, vaikka olikin tuollainen suloinen köntys ;)

jl kirjoitti 16.05.2009 - 16:28

Osuit naulan kantaan runollasi!

Kiitos vierailusta :)

Lastu kirjoitti 19.05.2009 - 20:17

Niin tervehenkinen herätysruno! Juuri nyt, tänään. Kiitos ;)

Ina kirjoitti 19.05.2009 - 20:49

jl, kiitos.

Lastu, Kiitos, kiva kun olet palannut blogiareenoille. Ehdin jo kaivata pakinointiasi!

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 20.05.2009 - 18:54

NOUHÄTÄ! Tullee se sieltä.