Keskiluokka kurjistuu ja käy kapinaan. Olisikohan sillä siihen aihettakin?

Tuottavuutta vaaditaan aina vain lisää samalla kun työpaikka uhkaa hävitä kokonaan. Samaan aikaan ylin johto on vapautunut kaikista pidikkeistä oman ahneutensa hillitsemiseksi. Siitä on tullut hemmotellun lapsen kaltainen häirikkö, joka uhkaa lopettaa leikin kokonaan ellei se saa tahtoaan läpi.

Olematta kansataloustieteilijä voi tapahtunutta kehitystä kuvata sadun keinoin. Vaikka näin:

Olipa kerran tehdas, jossa työskenteli sata työläistä ja johtaja. Tehdas tuotti niin paljon tulosta, että palkkoja voitiin maksaa yhteensä 105 markkaa. Jokainen työläinen ansaitsi markan ja johtaja viisi kertaa enemmän eli viisi markkaa. Kaikkien mielestä oli oikein, että johtaja ansaitsi enemmän kuin muut, sillä olihan hänen työnsä vaativampaa ja hänen merkityksensä tehtaan menestymiselle suurempi kuin yksittäisen työntekijän. Tiedettiin myös että antiikin ihanneyhteiskunnassa ero korkeimman ja matalimman palkan välillä oli noin nelin- tai viisinkertainen. Osa työläisistä napinoi tätä järjestystä vastaan epätasa-arvoisena, mutta yleisesti ottaen kaikki olivat tyytyväisiä.

Vuosikymmenien kuluessa kehitys kehittyi. Työläiset saivat korkeamman koulutuksen ja heistä oli tullut insinöörejä. Tekniikka ja tietotekniikka mullistivat työmenetelmät. Kaikki tämä johti siihen että tehdas tuotti nyt kymmenen kertaa enemmän kuin ennen. Palkkoihin jäi yhteensä 1050 markkaa. Työntekijöiden palkat olivat nousseet viisinkertaisiksi, ja he saivat nyt palkkaa viisi markkaa eli yhtä paljon kuin johtaja vanhaan aikaan. Pitäisihän heidän olla tyytyväisiä. Mikä siis johti kapinaan? (Sadussa inflaatiota ei tunneta, joten rahan arvo ei vuosikymmenien saatossa ole muuttunut.)
 
Ylimmän johdonkin palkka oli noussut, mutta ei suinkaan viisinkertaisiksi kuten työntekijöiden palkat. Ei! Koska tehtaan tulos oli noussut kymmenkertaiseksi, bonuksia oli varaa jakaa hieman enemmän. Kun koko palkkasummasta eli 1050 markasta oli vähennetty työntekijöiden palkat (100 x 5 markkaa) jäi johtajan osuudeksi 550 markkaa. Se oli siis noussut 110-kertaiseksi ja oli nyt sattumalta myös 110 kertaa niin paljon kuin yksittäisen työntekijän palkka.

Tuntuuko liioitellulta? Jos luvut suhteutetaan nykyeuroihin, vastaa satu tilannetta, jossa insinööri tienaa vuodessa 50 000 euroa ja johtaja 5,5 miljoonaa. Näitä lukemiahan me saamme ihailla Iltalehden tilastoista. 

Miksi?

Koska menettely oli osa manaajan omaksi huvikseen luomaa eksperimenttiä, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten etäälle ihanteistaan ihmisyhteisö sopivasti houkuteltuna on valmis venymään.

 

Pakinaperjantai, haaste 262 : Manaaja