Stockmannin vetonaula vetää aina vain. En tunnusta olevani erityisemmin alennusmyyntien vietävissä, mutta niinpä vain löysin itseni  Hullujen Päivien hulinasta. Tällä kertaa en tosin tullut paikalle hulluttelemaan inspiraatio-ostosten toivossa, vaan tulin vartavasten ostamaan kameralleni laukkua, jonka olin bongannut esitteestä.

Autolla en halunnut tunkea parkkihallin kiihkeään tunnelmaan, jossa kokemuksesta muistan Hullujen Päivien aikana vallitsevan kaaoksen ja hermostuneen tunnelman, kun kiihtyneet etujen metsästäjät ajavat väärään suuntaan yrittäessään ensimmäisenä ehtiä a) vapaaseen parkkiruutuun ja b) edullisille ostoksille yläkertaan.

Menin siis bussilla. Tavallisesti kympissä on jokunen matkustaja, mutta nyt oli linjuri yli puolillaan, kun koko seutukunnan rouvat olivat lähteneet liikkeelle. Ja kaikilla näytti olevan sama päämärä, minullakin.

Moni hemmottelee itseään korulla:

ja joku taas edullisella shampoolla:

Leikin hintana joutuu jonottamaan kassalle, mutta vaiva ei näytä pelottavan:

Saaliin poiskuljettaminen on ratkaistava: yhteisen päämäärän eteen lastenkin on joustettava:

Mitä lopulta löysin? No, sen kameralaukun (25 euroa) ja lempisämpylöitäni (jotka tosin eivät olleet tarjouksessa).

Luomukurpitsansiemensämpylöitä:

 

Kuvat otin, kun kerran kamera mukanani sattui olemaan. Pitihän sen olla, jotta saatoin kokeilla kameralaukun sopivuutta. Ajattelin, että on kiva keskittyä kuvaamaan tätä hullunmyllyä, mutta ilmeisesti en kuitenkaan osannut keskittyä tarpeeksi ja kuvista tuli aika heikkolaatuisia. Otin kaikki aukolla 8 ja nopeudella 1/100. Kamera sitten valitsi sopivan herkkyyden. Ilmeisesti tässä hälinässä olisi pitänyt käyttää paljon nopeampaa valotusta, mutta pelkäsin ettei herkkyys riitä. Jälkeenpäin saatoin todeta, että lukuunottamatta muutamia kuvia herkkyys olisi antanut myöden nopeammalle ajalle. Tätä täytyy treenata lisää.