”Jos tuo on suurin murheesi, niin elämäsi on aika hyvin,” tokaisi äitini minulle lapsena, kun kiukuttelin siitä, että ystävättäreni ei lupauksista huolimatta päässyt kanssani leikkimään.

Pitänee paikkansa. Jos aikaa ja tarmoa riittää hyvin pienten vastoinkäymisten murehtimiseen, niin elämän suuret linjat lienevät kunnossa.
Mutta pikkuasiat voivat silti harmittaa. Tänään kimpaannuin itselleni, kun tarkastuksesta huolimatta paperinenäliina pääsi pujahtamaan pyykin mukana pesukoneeseen. Vaikka olin huolellisesti tyhjentänyt miehen pyjaman takin molemmat taskut, niin enpähän tietysti huomannut, että takissa on myös rintatasku –  ja siellä tietenkin se pahuksen paperinenäliina.  Grrr…