Timen uusimmassa numerossa oli kiinnostava artikkeli aivojen evoluutiosta. Tutkijat uskovat, että aikojen kuluessa aivomme ovat kehittyneet kohti optimistista ajattelua. Useimmat ihmiset nimittäin pyrkivät kuvittelemaan oman henkilökohtaisen tulevaisuutensa paremmaksi kuin mitä todellisuus aikanaan tulee toteen näyttämään. Vain syvästi depressiiviset ihmiset ajattelevat toisin. Lievästi depressiiviset ihmiset näyttävät osuvan ennustuksissaan useimmin oikeaan. Tutkijat ovat löytäneet aivoalueet jotka aktivoituvat enemmän tai vähemmän sen mukaan, miten positiivisia ajatuksia koehenkilö tulevasta ajattelee.  Näiden aivoalueiden kehittyminen on tehnyt ihmiselle mahdolliseksi suunnitella tulevaisuutta ja toimia tulevaisuuden suhteen tarkoituksenmukaisella tavalla. Tästä kyvystä ihminen maksaa kovan hinnan: tietoisuuden elämän päättymisestä kuolemaan. Ylikorostettu optimismi onkin tarpeen, jotta ihminen tästä huolimatta jaksaa ponnistella tulevaisuuden eteen.

Tutkijat ovat havainneet, että nämä samat aivoalueet aktivoituvat myös silloin, kun koehenkilö palauttaa mieleensä menneitä tapahtumia. Arvellaan, että näiden alueiden ensisijainen tehtävä onkin tulevaisuuden suunnittelu ja siihen varautuminen eikä niinkään menneiden tapahtumien uudelleen katseleminen. Edessä voi olla psykologian vallankumous, kun yhä useammat tutkimustulokset osoittavat, että aivoihimme ei vaikuta vain menneisyys vaan että myös tulevaisuus muokkaa niitä jatkuvasti.

Kun aivot palauttavat mieleen muistikuvia vanhoista tapahtumista, ne samalla muuttavat niitä. Aineistosta putoaa jotakin pois, mutta siihen myös liitetään jotakin uutta. Muistimme ei lopultakaan toimi täydellisen luotettavasti. Kirjoittaja oli tutkinut ihmisten muistia haastattelemalla vuoden 2001 syyskuun 11 päivän tapahtumissa New Yorkissa mukana olleita ihmisiä heti tapahtuman jälkeen ja uudelleen 11 kuukauden kuluttua. Häntä ihmetytti, että ihmiset uskoivat vuorenvarmasti muistikuviensa olevan yhtä selkeitä kuin jos olisivat katsoneet niitä videonauhalta, vaikka ne todellisuudessa olivat täynnä virheitä. Tuon päivän tapahtumien muistikuvista vain 63 % oli yhtäpitäviä heti tapahtumapäivänä kerrotun kanssa.

Kirjoittaja on myös tutkinut itseään toteuttavan ennustuksen näkymistä aivoalueiden aktivoitumisena. Kaikki tiedämme, miten kannustaminen ja rohkaisevat sanat auttavat parempaan suoritukseen. Tämän ovat tutkijat voineet todeta mittaamalla aivoalueissa enemmän aktivoitumista sen jälkeen kun koehenkilölle on lausuttu sanat smart tai intelligent kuin jos heille on lausuttu sanat stupid tai ignorant.

Tämän pohjalta kiistely psykologisen ja biologisen lähestymistavan paremmuudesta esimerkiksi alkoholitutkimuksessa, jota kissanhännän vetoa menneinä vuosina tutkijat harrastivat, on turhaa. Psykologia on biologiaa.

Kaikki tämä jäi pyörimään päässäni eilen, kun yksissä lakkiaisissa uuden ylioppilaan isoisä piti kauniin puheen, jonka pääsanoma oli: Käytä jokainen päivä niin, että siitä jää mahdollisimman hyvä muisto. Tähän voi lisätä, että kannattaa myös suunnata omat ajatuksensa niin, että sekä menneisyys että tulevaisuus nousee mieleen mahdollisimman hyvänä. Ja jos vielä jotain voisi lisätä niin sen, että olisi kiva jos eletyistä päivistä jäisi mahdollisimman hyvä muisto paitsi itselle niin myös toisille ihmisille (ja koirille ).