Tontin kaakkoiskulmassa on kivinen niemi ja sen suojassa pieni hiekkapoukama itään. Ranta on nopeasti syvenevä ja niemen nokassa syvyys riittää isollekin purjeveneelle vierassatamaksi. Omaa päiväpurjehtijaa varten kallioon poukaman molemmin puolin istutettiin aikoinaan kiinnitysrenkaat ja poukama toimi venesatamana kahdelle muulle pienelle veneelle. Nyt on jäljellä enää toinen näistä, Terhi 440,  ja senkin airo katkesi tänä kesänä heti ensimmäisellä soutukerralla. Nyt pitäisi miettiä, ostaako uudet airot, uusi vene vai kaivaako liiteristä käyttöön vielä vanhemman, jo vuosikymmeniä sitten juhannuskokosta taivaalle leijailleen simpeleläisen puuveneen airot.

Niemen lisäksi rannassa on muitakin kiehtovia kiviä, joten on luontevaa, että koko paikka on nimetty Kiviniemeksi. Jääkauden kuljettamia isoja kiviä on korkealla kalliolla mökin kulmakivenä sekä saunarannassa jättimäinen lohkare, josta on kuvia  aikaisemmissa postauksissa.

Hiekkapoukama on aivan pieni. Korkean veden aikana vesi ulottuu lähelle sen takana olevaa jyrkkää kalliota ja silloin hietikko peittyy melkein kokonaan. Nyt vesi on matalalla ja hietikolla sopii telmimään.

Hiekkarannalta on helppo juosta järveen.

Uiminen ja vapaa maalaiselämä näyttävät sopivan Paminalle. Innoissaan se noutaa uimaleluaan järvestä ja ylipäätään vesi tuntuu olevan sille mieluinen elementti. Mutta niin se on leimautunut Montyyn, että ilman Montya se ei halua lähteä minnekään - paitsi siis uimaan. Kävelylle sen voi houkutella vain nappuloiden avulla, ja silloinkin se koko ajan tähyilee taaksepäin  yrittää kääntyä takaisin kotiin, jos Monty on jäänyt kuistille loikoilemaan.

Mutta on elämässä muutakin: Pamina on osallistunut mm. imuroimiseen, pyykin ripustamiseen narulle, silittämiseen ja tiskikoneen korjaamiseen. Imuroimisessa se ei vain oikein osannut päättää purrako imuletkua vai sähköjohtoa. Niin, ja kukkien kasteleminen kasteluletkulla on myös mukavaa. On hauskaa yrittää saada otetta suihkuavasta vedestä.