Makroviikon haaste numero 13, kesä tuo auttamatta mieleen vain niityn, kukat ja kärpäset. Tällaisena pilvisenä ja tuulisena päivänä kukkien makroilu oli tavallista haastavampaa, kun millimetrin mittainen terävyysalue huojui kaiken aikaa sinne ja tänne.

Onnella ja kärsivällisyydellä kohde osui suunnilleen tarkennuspisteeseen.

Kukat eivät yksin tee kesää: heinillä ja eritoten timoteillä on myös sijansa. Lapsuudesta nousee muisto kesäisiltä postin hakumatkoilta. Kävellessämme katkoimme heiniä ja vedimme irtoavat haituvat sormilla nipuksi, joista tuli joko kukko (pitkiä haituvia) tai kana (lyhyitä haituvia). Käsi selän takan arvuuttelimme toisiltamme kumpi mahtoi tulla: kukko vai kana. En osaa nimetä millä heinillä tätä tehtiin. Lapsen ilo löytyy pienestä.

Tässä timotei hiirenvirnan kaverina. Timoteillä on myös tehtävänsä: jäykkävartisena se toimii metsämansikoiden vartaana. Sellainenkin sääntö muistuu lapsuudesta mieleen, että ensimmäinen metsämansikkavarras piti viedä äidille! Tällaista sääntöä ei ole voinut keksiä kukaan muu kuin äidit.