En tunnustaudu kenkäfriikiksi. Kenkäsaston läpi kulkeminen ei aiheuta minussa tavallisesti minkäänlaisia väristyksiä, paitsi korkeintaan tyytyväisyyttä siitä, että en tarvitse uusia kenkiä. Yleensä en nimittäin pidä näkemästäni. Kuitenkin on niin, että jos joskus harvoin silmääni sattuu "omalta tuntuvat" kengät, niin niitä on sovitettava ja jos jalkani ovat silmieni kanssa yhtä mieltä ja jos järkeni keksii yhdenkin hyvän syyn kenkien puoltamiseksi, niin kaupathan syntyvät.

Nyt kävi näin. Ja kun tulossa on ystäväni 60-vuotisjuhlat, joita vietetään oikein smokki-illallisen merkeissä, niin oli hyvä syy ostaa kuvan piikkarit. Kuvittelen niiden sopivan yhteen mekkoni kanssa, joka on harmaansininen dupion-silkkinen kotelopuku.

Edelliset juhla-kengät ostin kai kahdeksan vuoitta sitten, enkä hirveästi ole muutenkaan korkokengissä koikkelehtivaa tyyppiä. Parhaiten viihdyn goretex-vaelluskengissä tai purjehduskengissä. Purjehduskengäthän ovat menneet pois muodista jo vuosia sitten, mutta minulle ne käyvät vuodesta toiseen. Kun yhdet kuluvat loppuun, niin ostan toiset suunnilleen samanlaiset.

Nämä uudet piikkarit ovat merkkiä Peter Kaiser. Liekö sattumaa, mutta samaa merkkiä ovat toisetkin, mokkapintaiset ja kumipohjaiset kengät, jotka tänä keväänä ostin ns. siistimmiksi kävelykengiksi.

Ja kumma kyllä, myös ne kahdeksan vuotta sitten ostamani juhlakengät ovat samaa merkkiä janiin ovat toissakeväänä ostamani kesäavokkaatkin.Tietoisesti en ole tämänmerkkisiä kenkiä hakenut, vaan on käynyt toisinpäin: jos harvoin joutkut kengät miellyttävät silmääni, ne ovat usein olleet juuri Peter Kaiserin käsialaa.