Hei vaan, sinä talven valo, kasvien talviturkki!
Kiva, kun tulit, sillä ilman sinua en kestä talven pimeyttä. Ilman sinua maa ja kasvit paleltuvat.
Tiedän, että lumisena talvena huoltomiehet manailevat työtaakkansa alla ja autoilijat stressaavat rattinsa takana. Mutta kaikesta huolimatta, minä rakastan sinua. Rakastan kauneuttasi, noita timantteja pinnallasi ja lempeitä varjoja kumpareen takan. Rakastan raikkauttasi ja aina uusia muotojasi. Sieluani hivelee nähdä, miten lapset ja koirat estoitta antautuvat valtaasi, enkä aina jaksa hillitä itseäni vaan heittäydyn selälleni syliisi ja piirrän käsilläni itselleni siivet – niin kuin ennen pienenä tyttönä.
Mutta silti, rakas ystävä, enemmän ei aina merkitse parempaa. Tänä talvena ei anteliaisuudellasi enää ole ollut rajoja, olemme saaneet liikaa. Jos jotain saan pyytää, niin lähde jo ansaitulle lomalle ja palaa taas ensi talvena. Mutta muista kohtuus. Hyvää kesää sinulle ja tervetuloa takaisin joulukuussa!
Kommentit