Onni – ihmissuhteet, Pakinaperjantai 219.

 Happiness is best predicted by the breadth and depth of one’s social connections. (Robert Putnam)
 

Tämähän on oikeastaan sama asia kuin Jean-Paul Sartren kuuluisa ajatus L'enfer c'est les autres (Helvetti on toiset ihmiset). Kuten Sartre itse ajatuksensa tulkitsee, perustuu käsityksemme itsestämme siihen, mitä saamme itsestämme tietää toisten ihmisten kautta.

Minäkuva on siis toisen ihmisen silmistä heijastuva peilikuva. Jos se on kaunis ja hyvä, niin hyvä niin – silloin on helppo olla omissa nahkoissaan, on helppo hyväksyä itsensä, rakastaa itseään. Sosiaalisissa suhteissa itsensä rakastaminen taas on tärkeää, sillä se on standardi, mittapuu, jolla mitataan kykyämme olla hyviä toisille ihmisille. 

Kaikki mittaaminen perustuu standardiin vertaamiseen: pituutta mitattaessa verrataan metrin standardiin ja painoa punnitessa kilogramman standardiin. Ihmissuhteissa standardi on ihmisen kyky rakastaa itseään; kristinuskon pääsääntöhän käskee ihmistä rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään. Itsensä rakastaminen/hyväksyminen on lähtökohta lähimmäisen rakastamiselle ja siis hyville sosiaalisille suhteille. 

Entä jos toisten ihmisten silmistä heijastuva peilikuva onkin ruma ja alhainen? Silloin on vaikea rakastaa itseään ja ihminen muuttuu katkeraksi, kyyniseksi, ilkeäksi. Vai oliko hän sellainen ennestään, kun peili kerran niin näytti? Tässä tapauksessa Sartren lausahdus on helpompi ymmärtää, mutta ajatus toimii sekä hyvässä että pahassa: toiset ihmiset ovat helvetti tai paratiisi sen mukaan mitä he meille itsestämme näyttävät. 

Ihmisen minäkuva alkaa hahmottua varhain. Jos äidin tai muun hoitajan silmät heijastavat rakkautta, ymmärtää vauva olevansa ihana – ja ihanana on onnellista olla. Onnellisesta ihmisen taimesta varttuu onnellinen ihminen, jonka peilikuva toisten ihmisten silmistä heijastaa myöhemminkin onnellisen ihmisen ja niin edelleen. Itseään vahvistava kierre vie kasvavan nuoren omakuvaa aina vain vahvempaan tai aina vain heikompaan suuntaan. Koululla ja opettajilla on tässä suuri vastuu. Vahva minäkuva on hyvien sosiaalisten suhteiden perusta.  

Perusta saattaa olla myös kulttuurisidonnainen. Sosiaalisissa yhteisöissä ihmisiä arvostetaan ja otetaan mukaan avoimemmin kuin sulkeutuneemmissa yhteisöissä, ja sosiaalisissa yhteisöissä ihmiset elävät onnellisempina, terveempinä ja kauemmin. Tutkimukset osoittavat, että tässä suhteessa meillä suomenkielisillä voisi olla opittavaa suomenruotsalaisilta maanmiehiltämme. 

Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä. Kuten professori Kaisu Pitkälä sanoo Studia Generalia -esitelmässään Terveen vanhenemisen ennustetekijät, sosiaalisia taitoja voi kehittää myös vanhana. Hymyillään siis enemmän toisillemme. Maailma muuttuu - hymy kerrallaan.