Kuva: Juha Lankinen

Viipurin Pamaus-seura juhlisti perjantaina 120 vuotista taivaltaan iloisella illallistilaisuudella, johon rouvatkin oli ystävällisesti kutsuttu mukaan. (Muutenhan tämä kunnianarvoisa seura pitää kiinni perinteestään, jonka mukaan jäseneksi hyväksytään karjalaiset sukujuuret omaavia miehiä.)  Juhlassa oli väkeä kolmisensataa ja tunnelma oli lämpöinen. Ventovieraidenkin kanssa juttua riitti, samoin ruokaa ja juomaa. Musiikkia oli kaiken aikaa, laulua ja puheita -  ja kun tanssi alkoi, niin lattia täyttyi hetkessä. Meno oli railakasta, vaikka keski-ikä ei tainnut juuri seitsemästäkympistä puuttua.

Jotkut tuntuivat haikailevan Karjalan ja Viipurin palauttamista, mutta mieleeni tuli, että viis maantieteestä; pääasia on, että karjalaiset saatiin tynkä-Suomeen. Ihmiset ja heidän henkinen perintönsä on kuitenkin tärkeämpää kuin maat ja mannut. Uskon, että karjalaisuus on Suomelle rikkaus ja voimavara. Henki on materiaa tärkeämpi.

Onnea Pamaus-seuralle ja kiitos. Hauskaa oli!