Kuva: Prinsessa Ruusunen noin vm. 1948
Hanna-Leena luki lauantaina Helsingin Sanomien nuorten palstaa. Hänestä nuorten mielipidekirjoitukset olivat hyvin kirjoitettuja ja niiden avulla sai käsityksen siitä, minkälaiset asiat nuorten mielessä liikkuvat, mikä heitä painaa. Lehdessä oli kaksitoista mielipidettä ja jokainen käsitteli ulkonäköön kohdistuvia paineita.
Miksi pitää arkipäivinäkin meikata ennen kouluun lähtöä, jopa sillä uhalla että myöhästyy koulusta? Miksi pitää laihduttaa, miksi ei saisi pukeutua niin kuin itse haluaa, miksi pitää koko ajan pyrkiä olemaan kuin joku toinen? Miksi en kelpaa omana itsenäni? Myös pojilla on ulkonäköpaineita.
Nimimerkki Itserakas88 kirjoittaa: ”Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, hyväksyy myös muut, eikä ulkonäkö ole enää tärkein asia”. Nimimerkki lopettaa juttunsa sanoen: ”Jos vanhempi väestö olisi sinut itsensä kanssa, niin nuoretkin sen oppisivat – viimeistään nuorina aikuisina.”
Aivan totta, tuumi Hanna-Leena. Miksi olemme luoneet tällaisen maailman, jossa tavarantuottajain ja kuluttajien roolit ovat kääntyneet päälaelleen? Kun aikoinaan tuottajat toivat markkinoille tavaroita, joita ihmiset tarvitsivat, tuottajat ikään kuin vastasivat kuluttajien (kansalaisten) tarpeisiin. Nykyään markkinamiehet keksivät tuotteita, tekevät niistä brändejä ja luovat trendejä, joihin kansalaisten tulee mukautua.
Ihmisiä, jopa kansakuntia halutaan nyt tuotteistaa eli brändätä. Suomessakin istuu arvovaltainen lautakunta, jossa on jäseniä Nokian hallituksen puheenjohtajasta aina ulkoministeriin pohtimassa, miten Suomi-kuva parhaiten tuotteistetaan ja myydään ulkomaille. Äskettäin Sibelius-viulukilpailua kommentoinut haastateltava, markkinointikonsultti, kaipasi kilpailijoiden brändäämistä niin, että viulukilpailu tulisi yleisölle mielenkiintoisemmaksi. Hanna-Leenasta tässä kaikessa on jotakin peräti nurinkurista: hyvän tuotteen laatu puhuu puolestaan aivan kuten hyvän taiteilijan lahjakkuuskin, ei siinä mitään tekemällä tehtyä brändäämistä tarvita. Jos tusinatuotetta sen sijaan halutaan apgreidata, niin silloin toki on syytä pyytää mainostoimisto paikalle luomaan tusinatuotteelle tarina, jolla se saadaan erottumaan kilpailijoistaan.
Mutta nuorten ihmisten pitää saada olla omana itsenään. Nuoren pitää löytää oma tiensä, oma persoonansa ja ymmärtää, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on. Myöhemmin voi sitten valita mitä trendejä haluaa omaksua, josko mitään. Mutta silloin onkin jo kysymyksessä oma valinta, silloin ihminen valitsee ne tuotemerkit jotka tuntuvat häntä itseään parhaiten palvelevan. Tuotteen pitää palvella ihmistä, ei orjuuttaa.
Liian varhain omaksuttu ja myöhemminkin liian orjallinen trendien seuraaminen tukahduttaa ihmisen luovuuden kehittymistä. Hänestä tulee tahdoton ja persoonaton massatuote, jolla kaiken lisäksi on huono itsetunto. Sellaisen on vaikea hyväksyä toisenlaisuutta muissakaan ihmisissä. Vähitellen olemme kaikki kuin Barbi-nukkeja ja asumme kaikki samalla tavalla sisustetuissa massataloissamme. Näin tuumaili Hanna-Leena ja päätti ehdottaa pakinaperjantain uudeksi suojelukohteeksi Brändi- ja Trendivapaata Vyöhykettä ainakin peruskoulujen ala-asteelle.
Kommentit