Mielenrauhan saavuttamista tuskin kukaan panisi pahakseen, mutta miksi se niin harvalle onnistuu? No, eipä sen tiellä taida olla kuin yksi pieni este – vain yksi pieni asia: Sitku.

Mieli rauhoittuu sitten kun kaapit on jouluksi siivottu, kun hopeat on kiillotettu, kun lahjat on ostettu ja paketoitu, kun kinkku on paistettu…..

Kun joulusta päästään valtaavat mielen taas uudet huolenaiheet. Yhtä hermostuttaa lähestyvä lopputentti, toista käsikirjoituksen dead-line. Kolmannen yöunet vie asuntolainan lyhennys. Kuka jännittää yt-neuvottelujen tulosta ja kuka taas odottaa, että lapset muuttavat pois kotoa. Sanotaanhan, että elämä alkaa sitten kun lapset ovat muuttaneet pois ja koira on kuollut.

Sitkulla on se harmillinen ominaisuus, että se ei osaa pysähtyä. Kun yhdestä huolenaiheesta on päästy, on Sitku jo keksinyt uuden. Sitku on sietämätön tuttava, lähes yhtä ärsyttävä kuin serkkunsa Mutku. Mutku saa kaiken lopullisesti pilalle. Jos jonain päivänä Sitku väsähtäisikin, niin Mutku astuu esiin. Kun tentit on lopulta tentitty, tutkinto valmis ja työpaikka saatu, niin Mutku muistuttaa, että työ ei aivan vastaa koulutusta ja että työehdoissa olisi ollut toivomisen varaa. Ja Mielenrauha on taas tiessään. Sitku, Mutku ja Mielenrauha ovat kolmikko, joka käy loputonta sisäistä taistelua elintilasta.

Täydellisen mielenrauhan ihminen kai saavuttaa vasta haudassa. Toinenkin tie on olemassa: irti päästäminen. Jospa lopetan hermoilun ja odottamisen. Jospa lakkaan murehtimasta tulevia ja miettimästä menneitä – niillehän ei juuri tällä hetkellä mitään mahda. Jospa vain kuuntelen kaunista musiikkia, katson kaunista maisemaa. Jospa suljen silmät, hengitän syvään, keskityn vain tähän hetkeen ja ajattelen: kaikki on hyvin juuri nyt. Mieli rauhoittuu edes hetkeksi.

Lopullisesti ei velvollisuuksia ja touhuamista tietenkään voi panna syrjään, mutta luulen, että edes hetkittäinen mielenrauha on parempi kuin ei mitään. Silloin kiireen ja hermoilunkin keskellä tietää, että ylikierroksilla käyvän noidankehän voi aina hetkeksi pysäyttää.

Tommy Hellsten on kirjoittanut kirjan Saat sen mistä luovut. Olisiko niin, että jos luopuu mielenrauhan tietoisesta tavoittelemisesta ja lakkaa pyrkimästä siihen suorittamisen kautta, niin yhtäkkiä sen voikin saavuttaa. Jos se onkin kuin arka perhonen, jota ei tavoittelemalla saa kiinni, mutta joka saattaa istahtaa ihmisen olkapäälle silloin kun sitä hiljaa istuessaan vähiten osaa odottaa.


Pakinaperjantai, haaste  212 : Mielenrauha