Aikaisemmin täysi eläke oli 60 prosenttia – valtiolla 66 prosenttia - eläkepalkasta, joka puolestaan määräytyi aikoinaan neljän viimeisen työvuoden mukaan niin, että pois jätettiin näistä vuosista paras ja huonoin. Sittemmin eläkepalkan määräytyminen on muuttunut monimutkaisemmaksi. Välillä se riippui työsuhteiden lukumääristä ja kestoista ja mukaan otettiin kunkin työsuhteen kymmenen viimeistä vuotta. Tulevina vuosina eläkepalkka määräytyy koko työhistorian perusteella, eikä kertymälle enää ole rajoituksia.

Kantava periaate on ollut, että eläke on palkan jatke ja että se turvaa työntekijälle tietyn, ennakoitavan ja pysyvän toimeentulon hänen vanhuutensa varalle.

Periaatetta nakertaa - kansan syystäkin epäoikeudenmukaiseksi kokema - leikattu indeksi, joka vuosi vuodelta pienentää eläkkeitä suhteessa palkkoihin. Mitä vanhemmaksi ihminen elää sitä pienemmäksi käy hänen eläkkeensä suhteessa siihen palkkaan, jota hänen työstään maksettaisiin, jos hän vielä kykenisi työelämään ja jos hänet sinne huolittaisiin. Leikattuun indeksiin on turhaan yritetty saada korjausta.

Korjausta ei varmastikaan ole tulossa. Päinvastoin: verotuksen kokonaisuudistusta pohtiva Hetemäen työryhmä on suuressa viisaudessaan päätynyt esittämään ansioverotuksen alentamista siten, että alennus ei koske eläkkeistä maksettavaa veroa. Jo nyt eläkkeitä verotetaan ansiotuloja raskaammin, koska eläkkeiden verotukseen lisätään työttömyysvakuutusmaksua ja eläkemaksua vastaavat pidätykset, vaikka eläkeläiset eivät näistä etuuksista enää hyödykään. (Ehkä olisikin reilumpaa, että myös eläkkeistä pidätetty osuus kartuttaisi eläkerahastoja. Silloin kenties loppuisi kitinä suurten ikäluokkien aiheuttamasta rasituksesta eläkejärjestelmälle ja kansantaloudelle ylipäätään.)

Jos Hetemäen ryhmän ehdotukset menevät läpi, niin ero eläkkeiden ja ansiotulojen verotuksessa kasvaa entisestään. Yhdessä leikatun indeksin kanssa tämän merkitsee sitä, että nettoeläkkeet jäävät yhä kauemmas siitä ansiotulosta, jonka pohjalta eläkkeen alun perin tuli määräytyä.

Jotkut palveluntuottajat, esimerkiksi VR ja jotkut teatterit tarjoavat vielä tänä päivänä eläkeläisille pieniä alennuksia. Kauniina ajatuksena on kai tukea niitä, joiden ansiotaso on vanhuuden vuoksi alentunut. Tätä periaatetta vastaan tuntuu sotivan aikamme uusi periaate, jonka mukaan eläkeläisiä sopiikin rokottaa muita enemmän. Hehän eivät voi mennä lakkoon, eikä heidän ulkomaille muuttamistakaan tarvitse pelätä. Siitä kun ei yhteiskunnalle mitään harmia olisi siitäkään.
 

Lapsuudessani rallatettiin tällä lailla, kun joku petkutti ja toimi epäreilulla tavalla:

Ottaja, antaja, kananp...n kantaja ....