... päivä yötä pakenee,
tänne, tänne jäädä täytyy
pimeään ja ikävään.

Tällaisilla lauluilla meille koulussa musiikkia opetettiin kultaisella 50-luvulla.

Mollivoittoista, synkkää ja ikävää. Minkä ihmeen takia pienten lasten päähän piti jopa musiikin tunnilla takoa, että elämä ei totta vie ole ruusuilla tanssimista!

Optimismin huipentuma sisältyi lauluun

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt’ ihana enkeli kotihin vie,
niin pitkä on matka,
ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy

josta sitten kaikessa kolkkoudessaan mutta toisaalta siihen sisältyvässä lohdussa tuli mielilauluni, joka on minua lohduttanut aikuisenakin, kun elämä olisi tuntunut raskaalta ilman vierellä kulkevaa enkeliä.

Syksyn valo ja syksyn värit hehkuvat kuin viimeisenä irtiottona ennenkuin  kaamoksen synkkyys asettuu yllemme.