Lempilintuni ja uskollinen naapuri. Yli 35 vuotta, jonka olemme näillä rannoilla kesää viettäneet, on isokoskelo pesinyt rannassamme. Ylpeänä se esittelee meille perhettään eikä pelkää Montyn haukkua. Koskeloilla ja Montylla on yya-sopimus: kovaäänistä uhittelua kuullaan vesirajan molemmin puolin, mutta niin kauan kuin linnut pysyvät vedessä eivätkä nouse maihin, saavat ne Montyn puolesta olla rauhassa. Maihinnousu sen sijaan on kielletty; mutta koskelo on sen verran kesytön, että ei serkkunsa sorsan tapaan alennukaan nousemaan rannalle leipää kerjäämään heti ihmisiä havaittuaan.

Vanhin Suomessa rengastettu isokoskelo on ollut yli 12-vuotias. On siis hyvinkin mahdollista, että meillä on kesästä toiseen ollut rannassamme yksi ja sama yksilö. Viehättävä ajatus! Kuvan poikaset ovat jo isoja, eikä niistä tiedä kuka on emo vai onko kukaan. Isokoskelot hoitavat myös toistensa poikasia; välillä näkee yhden emon perässä 20 poikasen lauman - päiväkoti ei ole vain  ihmisen keksintöä.