Oikein ihania paksuja viihderomaaneja, kuin aikuisten satua. Mieleeni tulivat sen tapaiset lapsena luetut kirjat kuin Tottisalmen perilliset, Iris rukat ja Ollin oppivuodet tai vähän myöhemmin luetut Jalnat ja Forsytein tarut. Barbara Taylor Bradford kirjoittaa sujuvasti, maalaillen. Lukija pääsee hyvin mukaan tapahtumiin ja miljöisiin. Ihmiset ovat kauniita ja miellyttäviä, saavat osakseen rakkautta, ystävyyttä ja menestystä työssään. Muutamia mustia pilviä mahtuu kuvaan mausteeksi. Erityisen hyvin tekijä kuvaa sisustuksia ja pukuja. Kevyttä kesälukemista, joskin on myönnettävä että mitään sen syvällisempiä filosofisia tai psykologisia oivalluksia teoksista ei löydy.

Kuvassa valkoapila, tuo nurmikenttien suloinen pörröpää, jolla ei ole kyseisten romaanien kanssa mitään muuta tekemistä kuin lukemiseen sopivan tunnelman virittäjänä.