Tunnustan seuranneeni TV:stä eilisiä Ruotsin prinsessahäitä lähes alusta loppuun. En kuulu kuninkaallisten ihailijoihin ja edellisen kerran taisin katsoa heidän juhlamenojaan silloin kun prinssi Charles ja Diana vihittiin. Prinsessa Victoriassa on kuitenkin säteilyä, luonnollisuutta ja lämpöä niin paljon, että hänen onnensa seuraaminen levitti hyvää oloa ja myötäelämisen iloa katsojiin. Minuun tekivät vaikutuksen myös sulhasen isän ja sulhasen puheet. Molemmat puhuivat luontevasti, jopa hauskasti ja kuin suoraan sydämestään. Kuninkaan puhe, joskin lämminhenkinen sekin, oli jäykempi ja kaiken lisäksi paperista luettu! Sosiaalisten tilanteiden hallinta ei näköjään ole kiinni peritystä sinisestä verestä.

Monarkian asema on jatkuvasti vaakalaudalla, ja kyselytutkimusten mukaan sen suosio on vuosi vuodelta Ruotsissa laskenut. Näiden, huippusuurellisten häiden tehtävänä oli saada kannatusluvut nousuun. En halua pilata häiden hyvää jälkitunnelmaa, mutta kannatan silti tasavaltaa. On järkeenkäypää, että maan päämies valitaan omien avujensa perusteella ja yleisillä vaaleilla. Miksi ylipäätään ihmisen aseman pitäisi määräytyä syntymän mukaan? Tietysti rikkaiden sukujen lapset syntyvät rikkauteen ja ovat siten syntymänsä perusteella etuoikeutetussa asemassa, mutta heidän etuoikeutensa kustantaa heidän sukunsa, ei valtio.

Jos järkevästi ajatellaan, niin mikä olisi se perustelu, joka velvoittaisi yhteiskunnan ylläpitämään yhden perheen kuninkaallista loistoa. Jos peruste on kuninkaallisten suonissa virtaava veri tai heidän jumalalliset geeninsä, peruste alkaa horjua kun avioliiton kautta veri laimenee porvarisverellä. Jo nyt prinsessa Victorialla on puolet porvarisverta; hänen ja Danielin lasten neljästä isovanhemmasta enää vain yhden suonissa on virrannut kuninkaallista verta. Ja jos seuraavankin kerran kruununperillinen nai taviksen, laimenee veri edelleen. Lopulta kuninkaan suonissa virtaa enää homeopaattinen liuos, jossa kuninkaallisesta verestä ja geeniperimästä on jäljellä vain muistijälki. Näyttää siltä, että monarkia ajaa itse itsensä loppuun - ellei sille sitten löydy kokonaan uutta funktiota.

Vaikka kuninkaalla valtion päämiehenä ei ole minkäänlaista valtaa, on monarkialla merkitystä mielikuvien luojana. Nykymaailmassa mielikuvilla on keskeinen merkitys asioiden arvon määräytymisessä. Merkkitavaroista maksetaan moninkertainen hinta verrattuna samanlaiseen tuotteeseen, jonka mielikuvaan eli brändiin ei ole panostettu. Sama saattaa päteä valtioihinkin. Jos näin olisi, voisi tästä löytyä monarkialle uusi funktio. Nähtäväksi jää, haluavatko kansakunnat tulevaisuudessakin antaa maansa mielikuvamarkkinoinnin kuningashuoneen tehtäväksi.

Joka tapauksessa minusta on hyvä, että meillä valtion päämies valitaan vaaleilla ja että kuninkaalliset kruunataan tangomarkkinoilla ja raviradoilla ja sielläkin ansioidensa perusteella. Suomen maakuva muodostukoon jatkossakin kansakunnan todellisista saavutuksista: luovuudesta, sisusta ja kyvystä selviytyä yhtenäisenä ylivoimaisista vastoinkäymisistä.

Valtiomuodosta riippumatta Victoria ja Daniel ovat kuitenkin onnensa ja suosionsa ansainneet: kaikkea hyvää heille!