Makrokuva ruususta

Pakinaperjantai, haaste no. 168 : Kertapuheet

 
Johanneksen kämmenet hikoavat. Valkoisen paidan kaulus kiristää ja tumma puku tuntuu kuumalta. Johannes vilkaisee Hanna-Leenaa, joka seisoo hänen vieressään hentona. Hentona ja samalla vahvana.

”Tahdotko sinä ottaa tämän rakastaaksesi….?” ”Tahdon.”
Nyt se on sanottu. Kertapuheella, lopullisesti.

Lopullisesti. Tai ainakin toistaiseksi. Kunnes toisin ilmoitetaan. Johannes oli kuullut vitsejä siitä, miten mies vetoaa puolustuksessaan juuri tähän, kun häntä moititaan liiasta harvapuheisuudesta ihmissuhdeasioissa. Mutta Johannes tiesi paremmin. Hän tiesi, ettei ruusuntaimellekaan riitä, että se istutetaan hyvään maahan. Menestyäkseen se tarvitsee ravinteita ja kastelua. Johannes ymmärsi, että myös rakkaus tarvitsee hyvää hoitoa: tekoja ja sanoja. Kertasanominen ei riitä. Johannes oli viisas mies.