Helsingin yliopiston historian professori on kirjoittanut vuoden 1944 tapahtumista analyysin, jonka soisi jokaisen suomalaisen – ja Suomen sodanaikaista päätöksentekoa arvostelevan – lukevan. Kirja ei valota vain sodankäynnin tapahtumia, vaan erityisesti päätöksentekoon eri vaiheissa vaikuttaneita tekijöitä. Päätöksenteko ei toden totta ole ollut yksinkertaista, epävarmuustekijöitä on ollut paljon ja paljon on ollut suurvaltojen keskinäisiä, Suomea koskevia sopimuksia, joista Suomessa ei tiedetty. Päättäjien osa ei ole ollut helppo. Jälkeenpäin voi todeta, että loppujen lopuksi kaikki kääntyi luultavasti parhain päin. Vaihtoehtoisia skenaarioita on helppo kuvitella, jotka kaikki kuitenkin olisivat suorastaan katastrofaalisia toteutuneeseen verrattuna.
   Kirja avaa myös näkymän kotirintaman tunnelmiin. Helsingin ja muiden kaupunkien pommitusten ohella se kertoo myös sodankäynnin kannalta hiljaisempien vaiheiden elämästä: millaista musiikkia kuunneltiin, mitä elokuvia katsottiin.
   Kirjaa lukee kuin jännitysnäytelmää. Mieleen nousee ajatus: kuinka hyvin kaikki kuitenkin nyt on: tämän päivän päättäjien tuskailu veronkorotusten, eläkeiän noston tai palvelujen leikkaamisen välillä on sittenkin helppoa vuoden 1944 päätöksenteon rinnalla.