Toinen joululahjakirja. Rauhallinen kirja itseään etsivistä ihmisistä. Näkökulma on kahden ihmisen Erikin ja Paulan, jotka ovat toisilleen tuntemattomia mutta joita yhdistää yhteinen asia menneisyydestä: Paulan sisar Piia. Molemmat ovat käyneet läpi identiteettikriisin, jonka syy kummallakin löytyy lapsuudesta ja vanhemmista. Erikin on äiti pienenä hylännyt, Paulan isä puolestaan on asettanut tyttärelleen taiteellisia päämääriä, jotka eivät ole olleet tämän omia. Molemmat toimivat luovissa ammateissa, Paula orkesterimuusikkona ja Erik vapaana kirjailijana.

Molemmat etsivät elämäänsä rakkautta ja sitoutumista. Hämeen-Anttila kuvaa hyvin, miten tärkeää ihmiselle on tulla toisen sukupuolen haluamaksi ja arvostamaksi ja miten pelottavaa itsensä antaminen ja sitoutuminen kuitenkin on. Rakkauden rinnalle tärkeydessä nousee ystävyys. Erik toteaa mm., että vahva, älykäs nainen säilyttää tehonsa ja tenhonsa paremmin ystävänä kuin puolisona ja hän kirjoittaa muistikirjaansa: älä mene naimisiin parhaan naispuolisen ystäväsi kanssa, vaan toiseksi tai kolmanneksi parhaan. Minun on vaikea nähdä tämän logiikan viisautta. Ehkä Erik tuli tällaiseen johtopäätökseen sen jälkeen, kun optio parhaan ystävän saamiseksi oli sulkeutunut; ehkä hän teki välttämättömyydestä hyveen tai totesi pihlajanmarjat happamiksi.

Sekä Paula että Erik kasvavat ulos identiteettikriisistään, hyväksyvät itsensä sellaisina kuin ovat ja löytävät kestävän suunnan elämälleen kriisin kautta. Erik hautaa molemmat vanhempansa ja löytää selityksiä lapsuuteensa. Paulan lukot avautuvat, kun hän yhdessä läheistensä kanssa joutuu kohtaamaan poikansa ongelmat.

Ei yhtään hullumpi kirja. Ei ehkä järisyttävä tai elämää muuttava lukukokemus, mutta kyllä Hämeen-Anttila kirjailijana arvostusta ansaitsee.