Pakinaperjantai 162: Tulevaisuuden muistelu

 Ensin valitaan haluttu tulevaisuus ja ajatellaan itsensä siihen hetkeen. Sen jälkeen muistellaan miten siihen on tultu. Mitä kaikkea tapahtui matkalla ja miten mahdolliset ongelmat ratkaistiin, millaisia ilonhetkiä koettiin.

Bussi kaartaa kadulta pihaan. On valoisa kesäkuun ilta vuonna 2025, ja iloinen seurue on palaamassa teatterista. Vilkas puheensorina jatkuu matkalaisten siirtyessä Senioritalo Seniilien Siilien ala-aulaan. Iltaa päätetään jatkaa ja saman tien seurue siirtyy nauttimaan yhteistä huikopalaa talon pieneen ja tunnelmalliseen ravintolaan. Asukkaat ovat taloonsa tyytyväisiä: kukin asuu omassa kodissaan, mutta talon palvelutarjonta on sitä luokkaa, että pulaan ei joudu avuttominkaan: talosta löytyy ravintola, lääkäriasema, kuntosali, kirjasto, ruokakauppa – you just name it. Puutarhapiha tarjoaa mahdollisuuden nauttia kauniista kesäpäivistä luonnon helmassa ja vireimmille se suo myös mahdollisuuden puuhailla puutarhan hoidon parissa. Monille tämä onkin mieluisa harrastus. Kunnon heiketessä oman talon ja puutarhan pitämiseen liittyvä vastuu vain tuntuu liian sitovalta ja pelottavalta. Samasta syystä moni on luopunut oman lemmikin hankinnasta sen jälkeen kun edellisestä on aika jättänyt. Senioritalo Seniilit Siilit tarjoaa tähänkin ikävään ratkaisun: talon henkilökuntaan kuuluu huoltohenkilöstön ohella myös pari koiraa sekä kissoja. 
    Niille, jotka eivät vierasta yhteisiä hetkiä naapureiden kanssa, on tarjolla valinnaisia aktiviteettejä: on juuri noita teatterimatkoja, jollaiselta seurue nytkin on juuri palannut, on yhteisiä liikuntapalveluja, kirja-, taide-, ruoka-, musiikki- tai näytelmäkerhoa aina sen mukaan, mitä asukkaat keksivät ja mihin löytyy vetäjiä. Täällä ollaan aktiivisia – täällä ei jäädä odottamaan mitä ulkopuolelta tarjotaan. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse osallistua; mukana saa olla tai olla olematta – aivan kuten blogimaailmassakin. Sielläkin toiset päivittävät blogiaan joka päivä, toiset harvemmin. Joku kommentoi toisten juttuja ahkerasti, toiset eivät lainkaan. Samanhenkinen porukka – siinä on Seniilien Siilien suurin vahvuus. Mutta miten ihmeessä tähän on tultu? Miten löytyi tämä toisaalta heterogeeninen, mutta silti sopuisa porukka yksilöllisiä mutta silti sosiaalisia ihmisiä.

Ratkaisu oli löytynyt vuosia aikaisemmin blogistaniasta. Maailmasta, jossa ihmiset esiintyivät vapaasti omana itsenään. Jossa ihmiset aluksi vain kirjoittivat ajatuksiaan ja kertoilivat omasta elämästään. Vuosien varrella syntyi ystävyyssuhteita ja yhteisö, jossa suvaittiin toisia, uskallettiin olla omana itsenään, uskallettiin heittäytyä ja uskallettiin antaa toisille tukea ja tunnustusta.
    Kun yhteiskunta vuosi vuodelta ajoi palveluitaan alas, kun ihmiset, varsinkin ikä-ihmiset alkoivat olla yhä uhanalaisempia yksinäisyydessään ja avuttomuudessaan, oli pieni joukko ryhtynyt kehittämään ajatusta osallistavasta, vastuullisesta yhteisöllisyydestä jopa niin konkreettisella kuin asumisen tasolla. Ja niin oli vähitellen perustettu seniorien yhteisöjä, jotka tarjosivat jäsenilleen erilaisia palveluja. Yksi – ehkä kaikkein pisimmälle viety esimerkki näistä palveluista on juuri Senioritalo Seniilit Siilit. Seniilit Siilit on voittoa tavoittelematon yhteisö, jonka toiminnan rahoitus kertyy palvelumaksuista ja lahjoituksista, osin myös yhteiskunnan tuesta. Asukkaat toki ymmärtävät, että ilmaisia lounaita ei ole.