Pienet asiat ovat tärkeitä. Toistuessaan niiden vaikutus voi olla suurempi kuin kertarysäyksellä tehtyjen suurten mullistusten vaikutus. Jokapäiväinen kävelylenkki tuo enemmän hyvinvointia kuin itsensä läkähdyttäminen harvakseltaan. Ruokavalinnoissa pätee sama totuus: tärkeintä ei ole mitä syö joulun ja uuden vuoden välillä vaan se mitä syö uuden vuoden ja joulun välillä. Sanotaan että jumaluus asuu yksityiskohdissa (ja virheissä) mutta yhtä hyvin voi ajatella, että onni koostuu pienistä hyvistä asioista. Joskus vain pitää olla silmää niiden huomaamiseen. Mitä ne pienet asiat ovat?


Minulle ne voivat olla vaikka tällaisia: koiran hyväntuulisuus (oman tai vieraan), ihanantuoksuinen suihkusaippua, vastapesty kylpyhuoneen matto, tuore patonki päiväkahvin kyytipoikana, valon kajo pilvien lomasta, puun oksat merta ja taivasta vasten, vieraan ihmisen koiralleni osoittamat ystävälliset sanat, vastaantulijan katsekontakti ja ystävällinen hymy, kommentti blogiini, oman kumppanin pieni hellyydenosoitus…..


Hyvää voi kierrättää, se ei käyttämällä vähene vaan päinvastoin. 

 



Mutta pienet asiat voivat myös olla ilkeitä.

Eilen kuulin Stockmannin ruokaosaston kassalla aivan uskomattoman jutun. Kassahenkilö kertoi, että yhtenä päivänä kassalla oli pariskunta, ja mies toivotti hänelle hyvää joulua. Mihin vaimo tokaisi kovalla äänellä: ”Ei ole meidän asiamme toivottaa heille hyvää joulua. On heidän asiansa toivottaa sitä meille.” Uskomatonta!