Selkäleikkauksen lopputarkastus Jorvissa. Luutuminen on tapahtunut hyvin ja ruuvit ovat paikoillaan. Sen sijaan alemmissa nikamissa on tapahtunut kulumista, jonka seurauksena iskiashermo on jäänyt jonkin verran puristuksiin, mikä taas heijastuu kipuina selässä, varpaissa ja jalkaterässä.

Toipuminen on siis tapahtunut aivan ennusteen mukaan. Niinhän se ortopedi heti ensimmäisen kontrollin aikana totesi, että jonkinasteisia vaivoja on tällaisen trauman jälkeen yleensä odotettavissa. Nyt siis seurataan asioiden kehittymistä; vaiva saattaa hyvinkin ajan myötä helpottaa. Tai sitten ei. Tärkeintä on nyt jaksaa jumpata ja jumpata ja jumpata. Kyllä minä yritänkin: neljä tuntia viikossa kuntosalia, jumppaa ja pilatesta. Päälle joogaa kotona ja kävelyt Montyn kanssa. Viime mainitut ovat ehkä ajallisesti ja ulkoilun kannalta hyödyllisiä, mutta Monty itse nivelrikkoineen ei enää ole kovin vauhdikasta lenkkiseuraa. Enemmän me keskitymme mielenkiintoisten hajujen tutkimiseen. Siinäpä olemmekin pistämätön pari: Montyllä on voittamaton hajuaisti ja minulla taas pitkä kokemus hajujen kemiallisesta analysoimisesta.


Ostin kotiin Pilates-rullan. Ainakin alkuinnostuksen vallassa olen siihen hyvin ihastunut. Sen päällä voi joko tehdä temppuja tai ihan vain makoilla selällään. Jo sekin kuulemma rentouttaa selkää ja vahvistaa lihaksia. Sen päällä voimistellessa pitää tasapaino pitää yllä pienillä vatsan ja selän lihaksilla. Näppärää!