Tästä Westön uusimmasta pidin ja en pitänyt.  En pitänyt, koska henkilöt, miljööt ja tapahtumat jäivät minulle vieraiksi. Tämä on tietysti puhtaasti henkilökohtainen mielipiteeni, mutta minusta romaanissa on liioittelun makua, niin henkilöiden käyttäytymisen kuin tapahtumien tasolla. Toisaalta taas pidin kirjasta niin paljon, että luin sen yli 500 sivua vieraalla kielellä lähes kirjaa käsistä laskematta. (Luin sen ruotsiksi, kun suomenkieliseen versioon oli kirjastossa niin toivottoman pitkä jono. Ruotsiksi sen sai nopeasti.) Westö kirjoittaa hyvin ja mukaansa vievästi. Hän vie juonta eteenpäin jäntevästi, jännite säilyy ja sopivissa kohdissa lukija yllätetään. Westö hallitsee hienosti henkilöidensä keskinäisistä suhteista yli aikakausien ulottuvan verkoston.

Kirja oli toisaalta uskottava, toisaalta epäuskottava, mutta mukava lukukokemus joka tapauksessa. Ei kuitenkaan minun mieleeni aivan yhtä paljon kuin saman tekijän Missä kuljimme kerran.