Despootti ei ymmärrä, miksi hänen organisaatiossaan sanotaan vallitsevan kaaos sekä ahdistunut ja pelokas ilmapiiri. Hänhän on purkanut kaikki jäykkyyttä ja muodollisuutta aiheuttavat elementit. Hänen osastollaan ei ole enempää organisaatiokaavioita kuin kehityskeskustelujakaan. Ei toimintaa kangistavia tehtäväkuvauksia tai vastuualueita, ei vuosisuunnitelmaa, eikä tulostavoitteita, palautekeskusteluista puhumattakaan. Työt tehdään niin kuin ne parhaiten joustavasti sujuvat: se tekee jonka despootti valtuuttaa. Vastuu kannetaan yhdessä – tai siis hän – despootti tietää kuka kulloinkin on vastuussa. Hänen maailmassaan ei kenenkään tarvitse kantaa huolta: despootti päättää kaikesta, määrää kuka mitäkin tekee ja kaikki ovat vastuussa hänelle. Despootti on vapauttanut alaisensa kaikesta päätöksenteosta. Karismaattisena ihmisenä hän yksin vastaa osaston hyvästä hengestä – hän on organisaation aurinko, jota planeetat – työntekijät kiertävät. Hänen työjärjestyksessään ei ole laatujärjestelmää enempää kuin johtosääntöjäkään.
On vain yksi ainoa käsky: tottele johtajaa – heti ja ehdoitta. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Kommentit