Aamulenkki sateessa. Ulos astuessa näytti vähän tihkuttavan ja nostin hupun korvilleni. Kun päästiin koulupuiston puoliväliin, vettä tuli jo kuin saavista kaataen. Montya ei noutajana pikku kastuminen tunnu kiusaavan, joten jatkoimme hajujen tutkimista kaikessa rauhassa. Kotona tarvittiin sitten neljä pyyheliinaa turkin kuivattamiseen. Onneksi on goretex-vaatteet, niiden ansiosta säästyin suurin piirtein kuivana, vain jalat kastuivat (huolimatta goretex-lenkkareista, Eccoa ei voi todellakaan suositella). Monty ei vaatteista välitä. Hänellä on perintönä edeltäjälleen teetetty trench-coat, mutta ei hän siitä perusta.



Taas jäin miettimään, miksi tätä sanotaan koiranilmaksi. Noutaja on luku sinänsä, mutta muuten kai koiratkin pysyttelevät mielellään poissa sateesta. Miksi surkeaa työtä sanotaan koiranviraksi, ja miksi ihmeessä ylellistä laiskanelämää viettävä nauttii kissanpäivistä? Taitaa olla kissamafian lobbausta.

No, nyt tätä kirjoittaessa sataa niin, että kohisee ja ikkunapelti rämisee. Oikea syystunnelma. Ihana olla sisällä!