Mainio sukutarina saksalaisjuutalaisesta perheestä, joka pakenee natseja Amerikkaan. Näkökulma on isoäidin, joka kertoo kirjassa oman tarinansa lisäksi tyttärensä ja tyttärentyttärensä tarinat. Tyylilaji on lakonisen sarkastinen. Yksi lause sivulla 203 erityisesti jäi mieleeni:

”Aber eine kaputte Vase wird auch dadurch nicht wieder heil, dass man sie auf ein anderes Regal stellt.“

Tätä voi miettiä silloin kun luulee pelkän paikanvaihdoksen auttavan elämässä eteenpäin.