Birgitalla oli keskeinen asema kansainvälisessä kirjastoalan järjestössä. Järjestöstä oli tullut hänen päätyönsä ja kunnianhimonsa kohde. Hän oli päässyt sisään vähitellen, työnsä kautta. Hän oli tullut Yhtiön tieteellis-tekniseen kirjastoon avustajaksi aikana, jolloin kirjasto oli vielä kirjojen ja tieteellisten aikakausjulkaisujen arkistointipaikka. Hänen ja hänen edeltäjiensä ansiosta kirjasto – kirjojen varasto - oli kasvanut ja muuttunut kirjasto- ja tietopalveluyksiköksi. Se oli Yhtiön kirjasto, mutta sen käyttö oli avointa ja maksutonta kaikille alan tutkijoille. Sen kokoelmat olivat kattavat, ja jos jotain ei kirjaston omista sarjoista löytynyt, kaukolainauspalvelu toimitti sen muutamassa päivässä. Omalla tieteenalallaan yksikkö kilpaili yliopiston kirjaston kanssa. Birgitalla oli syytä olla ylpeä paitsi omasta tunnustetusta asemastaan kotimaassa ja maailmalla myös johtamansa yksikön laadusta. Kuvaannollisesti kirjasto kylpi kristallikruunujen loisteessa.
Mutta kaikki tämä vaati tietysti suunnattomasti resursseja, siis rahaa. 90-luvulle tultaessa maailma muuttui markkina- ja kustannusvetoisemmaksi. Kirjasto- ja tietopalvelu palvelivat asiakaskuntaa, joka ei ollut erityisen maksukykyistä. Toiminnan missio oli yleishyödyllisen tutkimuksen palveleminen, ei rahan tuottaminen omistajalle. Toiminnan asiakkailla puolestaan, siis tutkijoilla, missiona oli uuden tiedon tuottaminen, osin teollisen toiminnan tarpeisiin, osin yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi, osin perustutkimuksen pohjaksi. Suurimmaksi osaksi heidänkään toimintansa motiivina ei ollut omistajan tai toimeksiantajan rikastuttaminen, ainakaan lyhyellä aikajänteellä.
Birgitta näki yksikkönsä olevan vedenjakajalla. Omalta osaltaan hän ei ollut huolissaan, sillä hän oli jo eläkeiässä. Mutta kehittämänsä yksikön ja alaistensa puolesta häntä suretti. Mitä mahtaisivat tulevat vuodet tuoda tullessaan?
Birgitan huoli ei ollut turha. Muutamassa vuodessa Yhtiö oli jaettu osiin ja osia myyty. Kirjasto- ja tietopalvelun kokoelmat oli ensin suurelta osin hävitetty tai toimitettu muualle varastoitavaksi. Jäljelle oli jäänyt vaatimaton määrä hakuteoksia, jotka hyvin mahtuivat yhteen huoneeseen. Henkilökunta oli irtisanottu tai siirretty toisiin tehtäviin. Keskitetty kirjojen ja lehtien hankinta ja kierrätys oli lopetettu. Tiedonhaku- ja kaukolainauspalvelut olivat vain muisto menneisyydestä. Kirjasto oli palautunut samaan pisteeseen, mistä se nelisenkymmentä vuotta aikaisemmin oli lähtenyt kehittymään. Ympyrä on sulkeutunut, valot sammutettu.
Kommentit